sunnuntai 21. lokakuuta 2012

Tunnustus



Olen aina miettinyt, että miten tuollainen blogitunnustus -juttu toimii, mutta nyt tiedän! Kiitos tuhannesti tunnustuksesta Kääpiölinnan köökin emännälle Iituntiltulle! Iituntiltu on ahkera bloggaaja, joka loihtii jos jonkinlaisia ruokia ja herkkuja. Olen useasti toteuttanut omassa keittiössäni Kääpiölinnan reseptejä ja havainnut ne toimiviksi ja maistuviksi. Kääpiölinnakin saa tunnustuksen minulta tällä tavoin, sitä kun ei ilmeisesti anneta "virallisesti" takaisin.

Palkinnon säännöt kuuluvat siis seuraavasti:

1. kiitä tunnustuksen antajaa
2. jaa tunnustus kahdeksalle bloggaajalle
3. ilmoita näille kahdeksalle tunnustuksesta
4. kerro kahdeksan satunnaista asiaa itsestäsi

Kuten suuren maailman palkintojen jaoissa yleensä sanotaan: on suuri kunnia saada jakaa tämä tunnustus eteenpäin.  
Tunnustuksen saavat:

Riikka - Riikka Riiassa
Kirsi - Kirsin väkerrykset
Maarit - Unelmaullakko
Hanna - Sipulisukka
Emma - Villaviidakko
Anniina - Puikko hukassa
Ingi - Ingiknits
Maria - Marian käsityöt

Jahas ja nyt ne kahdeksan satunnaista asiaa itsestäni:

1. Tärkein asia itsestäni on äitiys. Tämä uusi uskomaton juttu, joka on vallannut minut kokonaan valtavalla rakkauden määrällä. 
2. Tykkään valtavasti olla kotivaatteissa eli t-paidassa ja kulahtaneissa housuissa.
3. Olen kutonut vain kaksi paria aikuisten villasukkia.
4. Olen kutonut paaaljon apupupuja.
5. Tykkään enempi käyttää sanaa kutominen vaikka neulominen onkin kuulemma oikea termi. 
6. Rakastan syksyä ja talvea.
7. Rakastan kynttilöitä.
8. En ole mikään suuri kesäfani. 

No niin ja nyt menen viemään bloggaajille tunnustusterveiset. =)

maanantai 15. lokakuuta 2012

Liiketilaa



"Ei äitin verhoja!"
Lavastettu. Lankakori kuuluu korkealle päiväsaikaan.
Yksi suosikkileluista on isoisoisän tekemä puinen pupu.

Tämä kirjoitus on kuin eräänlainen almanakkamerkintä, voin sitten myöhemmin tarkistaa koska tämä "ihme" tapahtui. Olen laiska vaihtelemaan huonekalujen paikkoja kodissamme. Edellinen järjestys on ollut vallalla 7 vuotta, sen verran kuin olen tässä kämpässä asunut. Huh, kuinka kehtasin edes julkistaa moisen asian... Vaihdoimme järjestystä oikeastaan siksi, että Poikaasella olisi enemmän tilaa liikkua, nyt kun hän on alkanut ihan kiitettävästi ryömiä ympäri kämppää. Nytkin tätä kirjoittaessani hän tuolla hinaa itseään kohti keittiötä. Kipaisempa perään.  

maanantai 8. lokakuuta 2012

Sormet puikkoina

Kaulahuivin tekeminen on ollut mielestäni aina jotenkin niin työlästä ja yksitoikkoista, mutta herran tähäre, ei enää! Maailman helpointa ja nopeinta on neuloa sormilla. Tämä huivi tuli valmiiksi alle tunnissa eikä sormetkaan olleet kipeät, kun muistin tehdä tarpeeksi löysää. Veri kiertää siis edelleen. Kauhavan Kangas-aitan ohjeesta poiketen loin vain viisi silmukkaa ja neuloin koko kerän. Lankana Accessories Alize Dantela wool, jolla perinteisesti tehdään röyhelöhuiveja. 

Huivia kääntelemällä saa esiin haluamansa värin,
kätevää. 


sunnuntai 7. lokakuuta 2012

Fiilistelyä

Meillekin voisi tulla tuollaiset viltit ja
yksi keinutuoli, kiitos!
Ihana kynttilälautanen. Jotenkin niin rumankoria. 
Tämän Kauhavan Kangas-aitan maton innoittamana
ostin minäkin kudetta ja paksun koukun. 
 
Anu Harkki askarteli joulukortteja ja
kertoi Kotoliving-lehdestä. Tuo lehti
niiiin löytää kodin meiltä! Mahtavaa!
Töysän kenkätehtaan huopalapikkaat
esittelyssä

Pikkupoikaa kiinnosti askartelu ja pajunpalat lattialla :) 

Mieli halaji messuille vielä tänäänkin, mutta aloin siivota. Ei sitten löytynyt tylsempää vaihtoehtoa. Illalla aion sytyttää kynttilöitä ja aloittaa sormineulehuivin. Ehkä hörpin vähän kahvia samalla siistissä kodissani. 

lauantai 6. lokakuuta 2012

Käsitöitä, käsitöitä


Viikonloppu täynnä käsillä tekemisen tunnelmaa. Kulutimme aikaa Seinäjoen käsityömessuilla äitini ja Poikaasen kanssa eilen. Heti sisään astuessamme Kauhavan kangas-aitan "kojulla" innoistumme sormineulehuiveista ja lankakerä lähti mukaan ilman muuta. Tästä lisää sitten kun saan oman huivini valmiiksi. Messujen tunnelma on vaan jotain mistä nautin, siksi menenkin tänään uudelleen fiilistelemään ja miksipä en menisi, koska matkaa on vaivaiset kilometrin verran. Niin ja siellä on Anu Harkki, mun kässäidoli.