Ihailin syksyllä Rustoopuorissa lenkkialpakasta tehtyä torkkupeittoa, joka oli ihanan pehmeä ja kevyt. Kuinka ollakaan sellainen paljastui pukinkontista. Äitini oli muistanut, että olin peittoon ihastunut ja tehnyt sellaisen minulle. Se on juuri niin pehmeä ja kevyt kuin miltä putiikissa näytti. Kuljetan sitä mukanani kuin Jaska Jokusen Eppu riepuaan. Lenkkialpakkakeriä tähän on kulunut kolme kappaletta, jokaista väriä yksi. Peitto on tehty ainaoikein kuuden numeron puikoilla.
Kirsiltä sain silmukkamerkkejä, jotka ovat jo olleet käytössä tehdessäni pipoa pyöröpuikoilla. Niillä on todella kätevä merkitä mm. kavennuskohdat. Ne on söpiksiä!
Anoppini Tuula oli toteuttanut toiveeni ja tehnyt Novitan talvinumerosta minulle pipon. Poikkeuksena lehden ohjeeseen toivoin mustaa pohjaa ja sen myös sain, jee! Pipo on ihanan lämmin ja korviin saa extralämpöä myös siten, että kääntää läpät sisäänpäin. Tuula oli myös tehnyt lämpimästä reumalangasta ohuet sukat. Ne tulivat samassa paketissa jalkojenhoitosetin kanssa. Sukat ovat olleet ahkerassa käytössä hoidettujen ja rasvattujen jalkojen lämmikkeenä.
Suuret kiitokset käsitöiden ihmenaisille!
Hyvää uutta vuotta kaikille! Olkoon tuleva vuotenne tuottoisa käsitöiden parissa!
VastaaPoista