maanantai 18. helmikuuta 2013

Keittiön hyödyke

Juuri sopivasti kaksi tiskirättiä tuli yhdestä 50g Novitan Bambu-kerästä. Vähän eri kokoisia ovat, mutta aivan sopivia kuitenkin rättikäyttöön. Nämä ovat tilaustyöt, joululahjaksi neulomani tiskirätti oli siis todettu hyväksi. Toiseen yritin helmineuleen sekaan tehdä jonkin sortin sydän-kuviota, mutta siitä tuli vähän rosoinen versio ja virheitäkin on. 
Olkoon se nimeltään Syrän. Toinen on Ainaoikein. =) 

sunnuntai 17. helmikuuta 2013

Oppitunti: silmukat nurin neulomatta

Kun ensimmäinen Kotoliving -lehti viime marraskuussa ilmestyi postiluukustani, niin hetihän minäkin yllätyskerän kerin. Sukat tein vasta tällä viikolla ja niitä oli aika kiva kutoa, kun en yhtään muistanut mitä olin kerinyt. Olinpa sitten pistänyt joukkoon akryylilankaakin, jotka kylläkin vaihdoin villalankoihin kun tulivat kerältä vastaan. Kivat kotisukat näistä tuli ja ovat sillä lailla mukavalla tavalla vinksallaan ja vähän sinne päin. Ovat taas niin rumat, notta ovat aivan koriat. 

Näiden kohdalla päätin tehdä tiimalasikantapään, koska se on mielestäni kauniin näköinen. Noh, ensimmäisestä kantapäästä ei tullut niin kaunista, kun ihan suvereenisti ohitin Novitan Sukkalehden ohjeen: "nosta 1. silmukka nurin neulomatta ja vedä silmukka kireälle (silmukka nostetaan aina nurin neulomatta, huolimatta siitä oletko työn oikealla vai nurjalla puolella)". Mietin, että mitä lie höpäjävät, että muka aina nurin neulomatta ja nostelin silmukoita ja vedin niin kireälle, että lanka lihaan pureutui, mutta kun aloin neuloa toista silmukkaa niin sittenhän se ensimmäinen löystyi... Kysyin neuvoa äidiltäni ja hän sitten näytti, että tosiaan NURIN NEULOMATTA eli ihan kuin tekisin nurjan silmukan, mutta otankin sen ja myös langan oikealle puikolle ja kiristän (näyttää siltä kuin puikolla olisi kaksi silmukkaa, joita kuitenkin kohdellaan yksilönä). Toisen kantapään kohdalla tein työtä käskettyä ja tosiaan: kiristys oli pysyvä ja jälki reiätöntä. Jee, olen siis oppinut tekemään tiimalasikantapään, joka on muuten toooodella helppo eikä tarvi poimia silmukoita takaisin puikolle, mikä on mielestäni ärsyttävää enkä saa koskaan kaunista saumaa. Ohessa myös kuvat ensimmäisestä kantapäästä ja sitten siitä toisesta. Ja noin ne saavat olla, muistanpahan myöhemmin, että nämä oli ne sukat jolloin opin tiimalasikantapään. 



Kantapää nro 1. Reikiä monta. 
Kantapää nro 2. Reikiä nolla.

nosta silmukka nurin neulomatta
kiristä! 

Tuli kerittyä vähän liian paljon samaa lankaa, kun on noin paksuja raitoja. Plussaa toki on se, ettei tarvinnut niin valtavasti päätellä langanpätkiä. 

torstai 14. helmikuuta 2013

Ihan ittelle vaan vaikka onkin ystävänpäivä

Suuri Käsityö -lehden (1/2013) kansikuvan innoittamana kaivoin Kädentaidot messuilta kolme vuotta sitten ostamani mustan kimaltavat Rose Mohair Lux -langat esiin ja ryhdyin hommiin. Ja hei, sain sen valmiiksi: villapaidan itselleni! Wuhuu! Plussana viisi kulutettua kerää! Wuuuhuu!

Poikaasta kiinnostaa puikot ja langat



Ohjeesta poiketen tein helman pyöröpuikoilla yhtenä kappaleena ja neuloin hihojen kohdilta etu- ja takakappaleen erikseen kaulukseen saakka. Kyllä tuli taas vauhdikkaasti valmista, kun oli paksu lanka ja paksut puikot. Hihat tein sukkapuikoilla pyörönä, myös ohjeesta poiketen. Inhoan saumojen ompelua, joten pyörönä neulominen on näppärä viimeistelyn vähennyskeino. Ohjeessa virkataan kiinteitä silmukoita helmaan, hihansuihin ja kaulukseen ja teinkin näin. Virkkasin jopa kaksi kerrosta helmaan, mutta silti se rullautui ylöspäin, vaikka olin höyryttänytkin ja kaiken lisäksi paita oli hitusen liian lyhyt. No, purin helman virkkauksen pois ja poimin silmukat pyörölle ja tein 10 cm joustinneuleen helmaan. Eipä rullaudu enää ja nyt on riittävän pitkäkin. Olen itseasiassa aika lailla tyytyväinen tuohon paitaan, vitsit sentään! Tässä kun päivän mittaan lähdemme Poikaasen kans kylille, niin puen paidan päälle ja pysähdyn vaikka kahvittelemaan. 

Ihanaista ystävänpäivää ihanaiset naiset (ja miehetkin)!