Accessories

Taas tuntuu, että tämä kevät on ollut sellaista aikaa, ettei käsityöt ole innostaneet. Melko lämmintäkin on ollut, jolloin ei huvita hikisissä käsissä liu'uttaa lankaa. Eipä se juuri liu'ukaan, kun on niin nihkeää. Olen vähiinsä neulonut villasukkia, niitä samoja viimeiset kaksi kuukautta. Vielä puuttuu muutama kerros niin nekin olisi valmiit, mutta ei ole kiirusta. 

Viime viikolla sain facebookissa viestin, jossa oli kuva virkatusta sormuksesta ja pyyntönä samanmoisen toteutus viestin lähettäjälle. Hätäpäissäni ymmärsin, että sormus olisi pitänyt olla valmis jo parin päivän päästä, mutta oli sittenkin yli viikko aikaa toteuttaa. Etsiskelin kaikenlaisia malleja ja löysin Puikkoillen, koukkuillen -blogista virkatut korvikset, joiden pohjalta ajattelin sormuksen toteuttaa.  Samalla tein korviksetkin blogin pienempien korvisten mallilla. Kalalangasta tein ja 1,5 koukulla, aikaa ei mennyt kuin reilu tunti. Virkkaus on ihanan nopeaa puuhaa. 

Ihan hauskat näistä tuli, toivottavasti sormuskin on toimiva. Jätin sormukseen silmukoista ketjun, jolla sen voi sitten kiinnittää sormen ympärille. 

Tällaiselta sormuksen sitten pitäisi näyttää. Pahoittelen lohjennutta kynsilakkaa :)

Korukori

Yhtäkkiä pyykkiä kuivamaan ripustaessani sain idean. Katselin siinä touhutessani kylppärin allastasoa ja siinä makaavia korujani ja mietin, että pitäisi ostaa koruilleni joku pieni kori jossa niitä voisi säilyttää. Kyseiset rannekorut, sormus ja korvikset kun ovat minulla käytössä päivisin töissä ja heti kun saavun kotiin, riisun koristeet yltäni ja siinä ne sitten illat lojuvat. Sitten mietin oikein todenteolla asiaa ja toruin itseäni: miksi pitäisi ostaa kun voi tehdä itse! 

Tuosta ajatuksesta inspiroituneena kaivoin virkatusta matosta jääneet kuteenloput esille ja virkkasin hetkessä pikkukorukorin. Varsinaista ohjetta en mistään hakenut, vaan aloin vain tehdä. Aloitukseen tein 4 ketjusilmukkaa, jotka piilosilmukalla tein ympyräksi. Ympyrään virkkasin kiinteitä silmukoita sen verran kuin tiiviisti mahtui, ehkä noin seitsemän. Kokeilin ja purin aina kiinteiden silmukoiden lisäystä vähän sen mukaan kuinka kupille työ meni. Jos kovinkin kupitti, niin silloin piti useammassa välissä virkata 2 kiinteää silmukkaa yhteen silmukkaan jne. Korin pohjaan tuli noin viisi kerrosta ja korin reunaan neljä. Se oli siinä, ihan näpsäkkä kori tuli!

Akka haipakka

On kuulkaa tämä joulunalusaika ollut melkoista haipakkaa. Remontti jatkuu edelleen, mitä luultavammin tämän vuoden puolella pääsemme takaisin kotiin. Nyt on vihdoin alkanut varsinainen kylpyhuoneen uudelleenrakennus ja siksipä kävimmekin tänään päiväseltään Tampereen Ikeassa hommaamassa uudet kalusteet, ihanat ovat. Toivottavasti myös valmiina ovat ihanat ja sopivat paikkaansa niinkuin olemme suunnitelleet. Olen myös vaihtanut työpaikkaa ja ollut uudessa työssä nyt kuukauden päivät. Niin ja tein ison kasan käsitöitä tämän touhun keskellä dead linena itsenäisyyspäivä. Osa oli tilaustöitä ja osa muuten vaan tehtäviä. Nytpä voi teelmykset julkaista kun ne ovat jo menneet uusille omistajilleen.  

Tummanruskea matto on tehty Kauhavan kangasaitan ohjeella Aura, hieman muunnellen kylläkin, koska alkuperäisohje olisi ollut vähän liian iso ystäväni kylppäriin. Kude on Lilli ontelokudetta. 

Virkkaus on muuten niin pirullista meille vasenkätisille, kun tuo lanka menee niiiiin kierteelle, että se on jotain ihan käsittämätöntä. Vähän väliä pitää palauttaa lanka ojennukseen eli nostaa työ langasta roikkumaan ja pyörimään. Sama ilmiö käy joskus kierteelle menneen hiustenkuivaajan johdon kanssa. Olen ymmärtänyt että vastaavaa ongelmaa ei oikeakätisillä ole näiden lankojen kanssa, koska kierre on suunniteltu oikeakätisille. Onko näin? No valmista tuli kuitenkin melko nopsasti ja tuo malli on tosi kiva. Tein vielä ylijääneestä kuteesta korin ystävälleni.

Matto viimeistä kierrosta vailla

Poikaasta kiinnostaa äidin käsityöt =)

Apupupukaverukset lähtivät pikkupoikien matkaan, minä kun olen itselleni tehnyt säännön, että jokaiselle pienelle, ystävien tai suvun, lapsoselle sellaisen teen. Näin olen myös tehnyt ja jatkan perinnettä edelleen. Puput valmistuivat varmaankin tunti ennen kuin ne annoin pojille. Miehenikin kädenjälki näkyy niissä, hän meinaan täytti puput vanulla ja erittäin mallikkaasti.  =)
Kuvista puuttuu bambutiskirätti, joka oli niin ikään tilaustyö. 

Nyt alkaa viimeiset kutomiset pukin pakettiin, onhan tässä vielä aikaa!

Vintagea

Viimeisin Suuri Käsityö -lehti tarjosi taas kannessaan jotain toteuttamisen arvoista. Ja vieläpä nopeaa ja helppoa sellaista. Virkkasin kalalangasta korvakorut, minulla kun sattui olemaan kaikki tarvikkeet heti käden ulottuvilla. Olen ostanut pari vuotta sitten korvakorujen "aihioita", joten nekin löytyivät omasta kaapista pienen etsinnän jälkeen. 
Hurraa, omistan nyt vintagekorvikset! 

Ihan ittelle vaan vaikka onkin ystävänpäivä

Suuri Käsityö -lehden (1/2013) kansikuvan innoittamana kaivoin Kädentaidot messuilta kolme vuotta sitten ostamani mustan kimaltavat Rose Mohair Lux -langat esiin ja ryhdyin hommiin. Ja hei, sain sen valmiiksi: villapaidan itselleni! Wuhuu! Plussana viisi kulutettua kerää! Wuuuhuu!

Poikaasta kiinnostaa puikot ja langat

Ohjeesta poiketen tein helman pyöröpuikoilla yhtenä kappaleena ja neuloin hihojen kohdilta etu- ja takakappaleen erikseen kaulukseen saakka. Kyllä tuli taas vauhdikkaasti valmista, kun oli paksu lanka ja paksut puikot. Hihat tein sukkapuikoilla pyörönä, myös ohjeesta poiketen. Inhoan saumojen ompelua, joten pyörönä neulominen on näppärä viimeistelyn vähennyskeino. Ohjeessa virkataan kiinteitä silmukoita helmaan, hihansuihin ja kaulukseen ja teinkin näin. Virkkasin jopa kaksi kerrosta helmaan, mutta silti se rullautui ylöspäin, vaikka olin höyryttänytkin ja kaiken lisäksi paita oli hitusen liian lyhyt. No, purin helman virkkauksen pois ja poimin silmukat pyörölle ja tein 10 cm joustinneuleen helmaan. Eipä rullaudu enää ja nyt on riittävän pitkäkin. Olen itseasiassa aika lailla tyytyväinen tuohon paitaan, vitsit sentään! Tässä kun päivän mittaan lähdemme Poikaasen kans kylille, niin puen paidan päälle ja pysähdyn vaikka kahvittelemaan. 

Ihanaista ystävänpäivää ihanaiset naiset (ja miehetkin)! 

Pistetään sopimaan

Muistattekos sen pikkumaton, jonka esittelin kirjoituksessani marraskuussa? Noh, nyt matto ei olekaan enää liian pieni vaan juuri sopiva. Purin maton viimeisen kerroksen ja jatkoin sitä vielä neljä kerrosta tehden vain pelkkiä pylväitä. Tein mattoon tietenkin lisää silmukoita, koska muutoin se olisi alkanut mennä kupiksi. Seurasikin armoton laskeminen, että kuinka paljon yhteensä lisään silmukoita sitten kun teen tuon viimeistelykerroksen, että kuvio menisi tasan. Näissä silmukoiden laskuvaiheissa avopuolisoni hyvä laskupää on tarpeen ja hän onkin usein joutunut minulle ynnäämään silmukoiden määriä.

Alkuperäisen ohjeen mukaan silmukoita oli 170 kpl ja lisäsin siihen yhteensä 34 silmukkaa. Laskin, että siten saisin viimeisen kerroksen kuvion täsmäämään ja yllättävää kyllä se menikin kertaheitolla oikein. Nyt matto koristaa kylppäriämme ja olen siihen ihan tyytyväinen. Vähän se vielä kupruttaa reunoilta, mutta kyllä se siihen varmaan asettuu. 

Vasenkätinen virkkaa

Arvonta!

Tällä päivänmäärällä blogini täyttää 2 vuotta! Huippua! Sen kunniaksi pistän arvonnan pystyyn. Palkintona on 3 kerää La Laine du Nord -lankaa (kaksi sinistä ja yksi harmaa) sekä yksi Novitan violetti FlipFlop -lankakerä. Sinun tarvitsee vain kommentoida tätä tekstiä, niin olet mukana arvonnassa. Arvonta suoritetaan sunnuntaina 30.12. klo 21.00. Jännittää! =)

Tässä muutamia kuvia joululahjoista, joita ehdin väsätä virkaten ja kutoen. Apupupuista kuvaan ehti vain Poikaasen oma, muilla oli kiire pukinkonttiin ja jättivät kuvaukset väliin.

Lisäys: Musta kori on tehty Kauhavan kangasaitan ohjeella ja se on ihan samanlainen kuin edellisessä kirjoituksessani oleva valkoinen kori. Toppakopaksi nimeämäni kori epäonnistui, mutta eipä ihme kun olin jättänyt lukematta tärkeän asian ohjeesta eli joka kerros päätetään piilosilmukalla.

Poikaastakin kiinnosti vastavalmistunut kori

Patalappu, perinteinen.

Pupu poseeraa

Toppakoppa

Inspiroiduin virkkaamaan vähän lisää, kun tuota kudetta oli jäljellä ja valtava virkkausvimma päällänsä. Tein korin, joka on vinksallaan ja siinä on liikaa silmukoita sekä reikiä kerroksien vaihtumiskohdissa. Tein jotain väärin, mutten tiedä mitä. Huoh. Ehkä virkkaus ei sittenkään ole mun pala kakkua. No onpahan kuitenkin kori, joka löysi paikkansa eteisestä ja toimii nyt Poikaasen toppa-asusteiden sijoituspaikkana. 

Tänään on ollut ihana pakkaspäivä ja vihdoin tuli näillekin leveysasteille lunta tuolta etelästä. Nautin glögiä ja siirryn puikkojen pariin.   

Pikkumatto, tosiaan.

Isoäidinneliöistä se alkoi, vaivihkaa hiipivä virkkausinnostus. Sitten virkkasin ne pienet "converse"-merkit villasukkiin ja nyt virkkasin maton. Yhtäkkiä melko kunnianhimoista ja kuinkas sitten kävikään. Ostin lokakuussa Seinäjoen käsityömessuilta kudetta Taito Etelä-Pohjanmaan osastolta ja sieltä sain myös tuon kukkamaton ohjeen. En löytänyt sitä netistä. Maton halkaisijaksi piti tulla n. 90cm 10 koukulla, mutta kappas vaan minun tiukkuuskäsialani antoi mitaksi 72cm. Pirhanan pieni matto on kyllä ja näyttää aika hassulta kylppärissämme. Harmittaa. Mietin, että puranko koko homman ja teen yltiölöysää, mutta kun ei oikein innostaisi sekään. 

Puolivalmis, en päättele. 

No, nyt kuitenkin pitää aloittaa joulutekemiset. Olenkin taas tosi mukavasti kasannut itselleni töitä, mitä pitäisi jouluksi saada valmiiksi. Apupupuja nyt ainakin sellaiset neljä kappaletta (yhden jo tein viime viikolla ristiäislahjaksi pienelle tytölle) ja vähän lisää virkkauksia ynnä muuta touhua. Kuinka ollakaan, en ole tehnyt nyt mitään käsityöhommaa, en edes ole katsellut lankoja valmiiksi. Sitten taas jouluviikolla väsään yöhön saakka deadlinen pukatessa pahasti päälle. Pitäisiköhän vähän ryhdistäytyä? Joo. 

Tekemisen meininkiä

Järjestimme työpaikalla käsityöhetken kahdeksan naisen voimin. Askartelimme jouluisia juttuja; pakettikortteja, lahjakortteja, Kotoliving.fi -sivuston ihania "tuikkukippopipareita". Opettelimme yhdessä virkkaamaan isoäidinneliöitä sekä vasen- että oikeakätisten tyyleillä, joimme kahvia, kuuntelimme joululauluja, juttelimme, nauroimme ja vietimme mahtavan iltapäivän hetken tekemisen meiningillä. 

Kasa neliöitä

Vasen käsi puutuu ja oikean peukalon juuri on kipeä. Minulla on ilmeisesti täysin väärä tekniikka. Miten siis pidetään virkkuukoukkua ja lankaa oikein? Vai onko sittenkin niin, että virkkaus ei kerta kaikkiaan ole minun juttuni? Ehkä se on niin. Nautin enempi neulomisesta ja usemman työvälineen käytöstä.


Kuitenkin olen saanut joululahjaksi virkattua muutamat isoäidinneliöt, joista tulee jollekin jotakin. Vielä on jäljellä viimeistely ja sitten saan kaivaa kutimet esiin ja ryhtyä seuraavaan projektiin. Joulu on jo ovella, mutta ehdin hyvin, kunhan koko ajan teen. Ja miksen tekisi kun kerran nautin neulomisesta. 

Oi isoäidinneliö!

Ai että, kuinka asioilla onkaan tapana järjestyä. Juuri kun olin edellisessä kirjoituksessani miettinyt isoäidinneliön opettelemista, luin paikallislehdestä ilmoituksen, että Marttaliiton ja Novitan tilkkurekka saapuu luokseni. Kuin tilauksesta. 

Kävin tilkkurekassa ensin vähän katselemassa meininkiä ja jo tehtyjä tilkkuja. Virkkaajia oli pari pöytää ja rekassa oli mukava tunnelma. Toinen pöydällinen taisi olla pro-virkkaajien pöytä ja toisessa näyttivät vasta opiskelevan tuota taitoa. Uskaltauduin istumaan opettelijoiden pöytään. 


Olin ottanut mukaani oman koukun ja lankaa, vaikka sieltäkin olisi saanut lainaksi. Tutustuin hetken ohjeisiin ja loin aloitussilmukan, tein kuusi ketjusilmukkaa, mutta sitten jämähdinkin siihen. Katselin ohjeita, mietin mistä saisin peilin, että voisin kääntää kuvan sopimaan itselleni. Olen vasenkätinen ja ohjeet olivat oikeakätisille. Varovasti kysyin apua Marttalitton edustajalta, mutta hän ei osannut auttaa vasenkätistä. Ajattelin, että no niin, yritykseksi jäi.  Sitten vieressäni oleva herttainen nainen alkoi auttaa minua. Hän sanoi, että oli opetellut myös neulomaan vasenkätisesti opettaakseen tyttärentytärtään. Hänen suurenmoisella opastuksellaan aloin ymmärtää virkkaamisen saloja. Juuri kun pääsin kunnolla vauhtiin, huomasin katsoa kelloa ja parkkiaika oli kulunut jo umpeen. Illan mittaan sitten välillä väkersin isoäidinneliön parissa ja kas vain, ensimmäinen on jo tehty. 

Ihan vain yksivärinen näin alkuun