Kuva ois kiva

Kyllä, olen saanut valmiiksi sen neuleliivin, jota väsäsin edellisessä kirjoituksessa. Ja joo, olen aloittanut työt, mutta en kuitenkaan laittanut neuleliiviä ekana työpäivänä, vaikka niin suunnittelin. Huomasin, että mulla ei ole mitään sopivaa paitaa sinne alle. Jälleen siis hyvä syy lähteä vähän shoppailemaan.

Olen myös kutonut sukkia. Yhdet on jo valmiit Kirsiltä saadusta yllätyskerästä ja niistä tuli aika hauskat! 
Poikaaselle teen norsukuviollisia sukkia, joista toinen on jo valmis ja toinen kantapäässä menossa. Tuli siis käytettyä hyödyksi työkokous tai itse asiassa mun oli vähän pakko siellä neuloa, että pystyisin keskittymään ja pysyisin hereillä. Voipi olla, ettei puikkojen heilumista kaikki katsoneet hyvällä. Taitaa olla niin, että vain alan harrastajat tietävät kuinka neuloessa pystyy keskittymään vaikka mihin. 

Poikaasen sukissa teen siis kirjoneuletta, jota olen tehnyt tosi vähän ylipäänsä mihinkään. Se lankojen kiristyminen on mulle hankala asia. Vaikka yritän tehdä kuinka löysästi ja löysään niitä lankoja, niin silti kiristyy. Pöh. Antakaahan vinkkejä tähän probleemaan!

Tästä tuli nyt tylsä kuvaton kirjoitus, koska kameran parhain objektiivi on rikki.  Kuvallisia kirjoituksia luvassa sitten myöhemmin, kunhan kuvausväline jälleen pelittää. 

Oppitunti: silmukat nurin neulomatta

Kun ensimmäinen Kotoliving -lehti viime marraskuussa ilmestyi postiluukustani, niin hetihän minäkin yllätyskerän kerin. Sukat tein vasta tällä viikolla ja niitä oli aika kiva kutoa, kun en yhtään muistanut mitä olin kerinyt. Olinpa sitten pistänyt joukkoon akryylilankaakin, jotka kylläkin vaihdoin villalankoihin kun tulivat kerältä vastaan. Kivat kotisukat näistä tuli ja ovat sillä lailla mukavalla tavalla vinksallaan ja vähän sinne päin. Ovat taas niin rumat, notta ovat aivan koriat. 

Näiden kohdalla päätin tehdä tiimalasikantapään, koska se on mielestäni kauniin näköinen. Noh, ensimmäisestä kantapäästä ei tullut niin kaunista, kun ihan suvereenisti ohitin Novitan Sukkalehden ohjeen: "nosta 1. silmukka nurin neulomatta ja vedä silmukka kireälle (silmukka nostetaan aina nurin neulomatta, huolimatta siitä oletko työn oikealla vai nurjalla puolella)". Mietin, että mitä lie höpäjävät, että muka aina nurin neulomatta ja nostelin silmukoita ja vedin niin kireälle, että lanka lihaan pureutui, mutta kun aloin neuloa toista silmukkaa niin sittenhän se ensimmäinen löystyi... Kysyin neuvoa äidiltäni ja hän sitten näytti, että tosiaan NURIN NEULOMATTA eli ihan kuin tekisin nurjan silmukan, mutta otankin sen ja myös langan oikealle puikolle ja kiristän (näyttää siltä kuin puikolla olisi kaksi silmukkaa, joita kuitenkin kohdellaan yksilönä). Toisen kantapään kohdalla tein työtä käskettyä ja tosiaan: kiristys oli pysyvä ja jälki reiätöntä. Jee, olen siis oppinut tekemään tiimalasikantapään, joka on muuten toooodella helppo eikä tarvi poimia silmukoita takaisin puikolle, mikä on mielestäni ärsyttävää enkä saa koskaan kaunista saumaa. Ohessa myös kuvat ensimmäisestä kantapäästä ja sitten siitä toisesta. Ja noin ne saavat olla, muistanpahan myöhemmin, että nämä oli ne sukat jolloin opin tiimalasikantapään. 

Kantapää nro 1. Reikiä monta. 

Kantapää nro 2. Reikiä nolla.

nosta silmukka nurin neulomatta

kiristä! 

Tuli kerittyä vähän liian paljon samaa lankaa, kun on noin paksuja raitoja. Plussaa toki on se, ettei tarvinnut niin valtavasti päätellä langanpätkiä.