Oma koti, se kullan kallis

Täällä asutaan, omassa omakotitalossa. Huomenna tulee kolme viikkoa täyteen, kun olemme tässä kodissa nukkuneet. Eikös se siten aina mitata? 

Avaimet tosiaan saimme siinä syys- lokakuun vaihteessa. Aloitimme remontin viemällä keittiön puunväriset kaapinovet maalattavaksi. Sitten kaadoimme osan seinää keittiön ja olohuoneen väliltä. Kuvakollaasissa näkyy vaiheittain kuinka homma eteni. Hieman jännitysmomenttia toi se, ettei tiedetty miten seinän tolpat on kiinni katossa. Ne oli kuitenkin vain naulattu, joten ei tarvinnut kuin heilutella tolpat irti. Samalla tehtiin sähköhommia, vedettiin johdot tuon seinän välistä ja siirrettiin pistokkeiden paikkaa ym. Toki me emme tehneet sähköhommia itse, vaan onneksi alan ihminen kuuluu tuttavapiiriimme.  

Suurin osa seinistä sai ylleen maalia, mutta joihinkin huoneisiin jätimme tapetit. Tapettien poisto oli oma prosessinsa, ylläoleva kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Osin tapetti oli melko tiukassa :D

Maalari teki meillä seinien maalaukset, mutta itse maalasimme katot. Aluksi ei ollut tarkoitus ihan noin laajasti maalailla, mutta kun homma alkoi edetä ja kaunista jälkeä tuli, kasvoi nälkä syödessä. 

Minä otin listojen maalausurakan kontolleni, sillä halusin ehdottomasti valkoiset jalkalistat. Mieheni kyllä jaksoi kuittailla työlleni, kun tosiaan pesin listat maalipesulla, huuhtelin, kuivasin, hioin ne ja maalasin kahteen kertaan. Melkoinen homma, kun näin jälkikäteen ajattelee, mutta sepä oli valtavan terapeuttista ja mä oon helkkarin ylpeä listoistani!

Tummempi oli lähtötilanne. Tässä listat onkin väärinpäin :D

Eka kerros maalia. Tässä vain murto-osa listoista...

Master Bedroomin ex-tapetit

Poikaanen taas repimispuuhissa

Palaan seuraavissa kirjoituksissani remontin eri vaiheisiin ja lisäilen kuvia enemmänkin. Tapaamisiin siis!

Kylvöaika

Laitoimme yrtit itämään nyt hyvissä ajoin, näin kun vertaan edellisiin vuosiin. Lapsityövoimaa käytimme surutta hyväksi. Lapion ja mustan mullan kanssa touhuaminen tuntui olevan Poikaaselle mieluisaa puuhaa. Ensimmäisestä kuvasta huomaa kuinka legoleikit jäi kesken, kun alettiin valmistella kylvöpuuhia. Tuosta kylvämisestä kun Poikaaselle sanottiin, niin hän tuumasi, että "mennään saunaan". Siinä sitten yritimme selittää kylvämisen ja kylpemisen eroa. 

Skyr-rahkapurkeissa kasvaa nyt uusi elämä. On tilliä, persiljaa, basilikaa, pinaattia ja chiliä. Katsotaan satoa sitten kesemmällä. 

Maalia ja tahtotilaa

Kirjoitin syksyllä siitä kuinka asunnossamme on ollut vesivahinko ja olemme muuttaneet väliaikaiskämppään remontin ajaksi. Tuo remonttihässäkkä on ollut syypäänä pienoiseen blogihiljaisuuteen ja myös siihen, etten ole juurikaan saanut käsitöitä edes tehtyä. Nyt kylpyhuoneemme on valmis ja seinät on saaneet ylleen maalia. Tänään asennetaan uutta lattiaa ja pikkuhiljaa alkaa olla takaisinmuuton paikka. Ensin aikomuksenani on tehdä suuuuuuri inventaario ja viedä kierrätykseen kaikki tavara mistä vähääkään tiedän, ettemme tule sitä tarvitsemaan. Nyt on päällänsä oikeanlainen tahtotila tavaroiden karsimiseen! Lankoihin ei tietenkään kosketa, vaan niille katsotaan arvoisensa paikka ;). 

Ohessa kuvakavalkadi, hieman huonolaatuisia tuppaavat olemaan, kun kännykällä räpsäisin.

Olohuone odottaa lattiaa ja maalattu ikkunakappa pääsyä
omalle paikalleen.

Kaappien ilme muuttui kun puunväriset "ylä- ja alatunnisteet" peittyivät
valkoiseen maaliin. Vetimet vielä vaihdetaan metallisiksi. 

Poikaanen pääsi työntouhuun. =)

Kaunis uusi lattia. Lov it!

Poikaaselle pukinetta

Tein Poikaaselle vihreästä ja oranssinkirjavasta Maija-langasta sukat ja lapaset. Malli on ihan perus, loin kolmosen puikoille 44 silmukkaa molempiin ja väriä olen vaihdellut viiden kerroksen välein. Näihin riitti 50g kerä kumpaakin ja jäi vielä pienet nyssykätkin. 

Neliskanttiset puikot on mun suosikit. Ne vaan on jotenkin niin hyvät. En tee niillä liian tiukkaa eli silmukat tosiaan jopa luistavat puikolla ja lisäksi saan mielestäni sileämpää jälkeä aikaiseksi. Sukissa on myös toinen ihastukseni, tiimalasikantapää, ja siinä olen vähän jopa oikonutkin, nimittäin neulomalla kantapään aina oikein. Vähän hassun näköinen se on, mutta ehkäpä myös hieman paksumpi ja kestävämpi. Tiimalasikantapää itsessään oikoo jo monta eri vaihetta, kuten esim. kantatilkun tekeminen, kantapohjan kavennukset ja silmukoiden poimiminen reunasta hoituu tiimalasikantapäässä kaikki samalla kertaa eikä tarvi tehdä edes kiilakavennuksia. Nopea, näppärä ja helppo! Jos et ole jo huomannut, niin minä olen tlk:n (tiimalasikantapään) puolestapuhuja.

Lankapaketti

Pääsin kuin pääsinkin käymään lankakauppa Kerässä Tampereella. Sepä olikin sympaattinen pikku kauppa ihanine lankoineen. Sieltähän olisi voinut ostaa vaikka mitä, mutta minun pitää oikeasti hillitä lankaostovimmaani. Ostin siis vain kolme kerää puuvillalankaa. Lankoja kohdellaan tuossa kaupassa hyvin, jos nyt vain tuollaista ilmaisua voi käyttää, ne pakataan kauniisti, eikä pakettia malttaisi edes avata. Minä kuitenkin maltoin, koska paketti matkasi mukanamme Helsinkiin ja koki vähän koviakin. Näistä kokemuksista kertoo kuva, jossa näkyy matkan ryppyiset jäljet. 

Hotellissa, lapsen käytyä nukkumaan, oli hyvää aikaa aloittaa uusi neuletyö. Puikoilla on villasukat Maija-langasta ja ne tulevat Poikaaselle talven varalle. Huomasin juuri, että pitää alkaa miettiä mitä kaikkea Poikaanen tarviikaan talvella, minkä kokoista vaatetta ja kenkää pitäisi olla. Alkaa olla jälleen aika tsekata kirpparit, perinteiset ja nettisellaiset. Ensin vain pitää "pemistää" omat varastot, koska sieltä voi löytyä mitä vain. 

Alekankaita

Poikkesin eilen Eurokankaalla hakemassa ystävälleni lahjakortin. Ajattelin, että tällainen vähän erilainen lahjakortti olisi aika kiva, koska kankaita aina tarvitsee joko verhoiksi tai pöytäliinoiksi. Siellä pengastin alekoriakin ja tein parit löydöt eli kahdet juuri sopivat kankaanpalat kevyisiin tuubihuiveihin. 

Näille huiveille tuli yhteensä hintaa 4€, joista oli sitten vielä 20% alennus, hauskaa. =)

Poikaasen päiväunien aikana levitin Evan ja kaikki värkit pöydälle ja aloin päristelemään. Eipä tarvinnut muuta tehdä kuin päästellä suorat saumat kumpaankin kankaaseen, niin jo oli valmista. Poikaanen heräsi uniltaan ja oli kovin kiinnostunut ompelukoneesta sekä huiveista. 

Matkoilla

Lähdettiin tänään ihan yks kaks pikku perheemme kera käymään Vaasassa päiväseltään. Junailtiin Vaasaan ja pikkumiehellä oli kivaa seurata ikkunasta maisemien vaihtoa ja joka kerta kun kuuluttajanainen kuulutti, niin Poikaasta nauratti. Mukava reissu oli, toki Poikaasen päiväunet vähän viivästyivät, kun ei malttanut paluumatkallakaan nukkua. Nukahti sitten rattaisiin ihan kodin liepeillä. 

Oli pakko jo junassa päästä lankoja hypistelemään 

Heti kun ajatus reissusta syntyi googletin Vaasan lankakaupat ja sieltä tuli vastaan Neulenettikahvila. Tuolla sitten pääsin käymään ja mukaani lähti ihania lankoja, niin totta viä herkullisissa väreissä! Sormet syyhyää päästä jo neulomaan!

Toppakoppa

Inspiroiduin virkkaamaan vähän lisää, kun tuota kudetta oli jäljellä ja valtava virkkausvimma päällänsä. Tein korin, joka on vinksallaan ja siinä on liikaa silmukoita sekä reikiä kerroksien vaihtumiskohdissa. Tein jotain väärin, mutten tiedä mitä. Huoh. Ehkä virkkaus ei sittenkään ole mun pala kakkua. No onpahan kuitenkin kori, joka löysi paikkansa eteisestä ja toimii nyt Poikaasen toppa-asusteiden sijoituspaikkana. 

Tänään on ollut ihana pakkaspäivä ja vihdoin tuli näillekin leveysasteille lunta tuolta etelästä. Nautin glögiä ja siirryn puikkojen pariin.   

Liiketilaa

"Ei äitin verhoja!"

Lavastettu. Lankakori kuuluu korkealle päiväsaikaan.

Yksi suosikkileluista on isoisoisän tekemä puinen pupu.

Tämä kirjoitus on kuin eräänlainen almanakkamerkintä, voin sitten myöhemmin tarkistaa koska tämä "ihme" tapahtui. Olen laiska vaihtelemaan huonekalujen paikkoja kodissamme. Edellinen järjestys on ollut vallalla 7 vuotta, sen verran kuin olen tässä kämpässä asunut. Huh, kuinka kehtasin edes julkistaa moisen asian... Vaihdoimme järjestystä oikeastaan siksi, että Poikaasella olisi enemmän tilaa liikkua, nyt kun hän on alkanut ihan kiitettävästi ryömiä ympäri kämppää. Nytkin tätä kirjoittaessani hän tuolla hinaa itseään kohti keittiötä. Kipaisempa perään.  

Naamakirjan kirppistelyä ja hampaista iloa

Kirjoitin aikaisemmin tuosta facebookin kirppistelystä ja siitä kuinka mahtava juttu se onkaan. Nyt tein sellaisetkin löydöt, että oksat pois. Pitäähän ne tänne laittaa ylös, niin voi sitten myöhemmin muistella. Vaatteet on vielä suuria, mutta onpahan sitten jo puettavaa kun poika kasvaa. Mutta että neljä euroa 10 bodya ja parit pöksyt, koko läjä. Ja oikein kelpokunnossa ovat kaikki ja osasta huomaa, ettei ole paljon edes käytetty. Kierrätys on niin kivaa! 

Pieni on, mutta siellä on :)

Tänään myös huomattiin Poikaasella ensimmäinen hammas. Hienosti kolahti pikkulusikkaan. 

Pieni tuunaus

Ikean kori tarvitsi ihan pikkuisen tuunauksen. Pehmusteet pohjaan, ettei tule pahaa jälkeä uuteen Expedit-hyllyyn. Koria vedetään ees taas aika usein, siellä kun on Poikaasen lelut. 

Poikaanen on nyt 4,5kk ja osaa kääntyä selältä mahalleen ja toisin päin. Tänään itse asiassa on se päivä kun ensimmäisen kerran kääntyi mahalta selälleen. Taitaa tulla pojasta melkoinen menijä, kunhan vaan pääsee kunnolla liikenteeseen. Minkähänlaiset pehmusteet sitä tarvitsisi sitten Poikaaseen teipata, että säästyisi pahimmilta kolhuilta. 

Jalat ristissä, tämä on suosikkiasento :)