Tekemisen meininkiä

Järjestimme työpaikalla käsityöhetken kahdeksan naisen voimin. Askartelimme jouluisia juttuja; pakettikortteja, lahjakortteja, Kotoliving.fi -sivuston ihania "tuikkukippopipareita". Opettelimme yhdessä virkkaamaan isoäidinneliöitä sekä vasen- että oikeakätisten tyyleillä, joimme kahvia, kuuntelimme joululauluja, juttelimme, nauroimme ja vietimme mahtavan iltapäivän hetken tekemisen meiningillä. 

Kasa neliöitä

Vasen käsi puutuu ja oikean peukalon juuri on kipeä. Minulla on ilmeisesti täysin väärä tekniikka. Miten siis pidetään virkkuukoukkua ja lankaa oikein? Vai onko sittenkin niin, että virkkaus ei kerta kaikkiaan ole minun juttuni? Ehkä se on niin. Nautin enempi neulomisesta ja usemman työvälineen käytöstä.


Kuitenkin olen saanut joululahjaksi virkattua muutamat isoäidinneliöt, joista tulee jollekin jotakin. Vielä on jäljellä viimeistely ja sitten saan kaivaa kutimet esiin ja ryhtyä seuraavaan projektiin. Joulu on jo ovella, mutta ehdin hyvin, kunhan koko ajan teen. Ja miksen tekisi kun kerran nautin neulomisesta. 

Oi isoäidinneliö!

Ai että, kuinka asioilla onkaan tapana järjestyä. Juuri kun olin edellisessä kirjoituksessani miettinyt isoäidinneliön opettelemista, luin paikallislehdestä ilmoituksen, että Marttaliiton ja Novitan tilkkurekka saapuu luokseni. Kuin tilauksesta. 

Kävin tilkkurekassa ensin vähän katselemassa meininkiä ja jo tehtyjä tilkkuja. Virkkaajia oli pari pöytää ja rekassa oli mukava tunnelma. Toinen pöydällinen taisi olla pro-virkkaajien pöytä ja toisessa näyttivät vasta opiskelevan tuota taitoa. Uskaltauduin istumaan opettelijoiden pöytään. 


Olin ottanut mukaani oman koukun ja lankaa, vaikka sieltäkin olisi saanut lainaksi. Tutustuin hetken ohjeisiin ja loin aloitussilmukan, tein kuusi ketjusilmukkaa, mutta sitten jämähdinkin siihen. Katselin ohjeita, mietin mistä saisin peilin, että voisin kääntää kuvan sopimaan itselleni. Olen vasenkätinen ja ohjeet olivat oikeakätisille. Varovasti kysyin apua Marttalitton edustajalta, mutta hän ei osannut auttaa vasenkätistä. Ajattelin, että no niin, yritykseksi jäi.  Sitten vieressäni oleva herttainen nainen alkoi auttaa minua. Hän sanoi, että oli opetellut myös neulomaan vasenkätisesti opettaakseen tyttärentytärtään. Hänen suurenmoisella opastuksellaan aloin ymmärtää virkkaamisen saloja. Juuri kun pääsin kunnolla vauhtiin, huomasin katsoa kelloa ja parkkiaika oli kulunut jo umpeen. Illan mittaan sitten välillä väkersin isoäidinneliön parissa ja kas vain, ensimmäinen on jo tehty. 

Ihan vain yksivärinen näin alkuun