Maailmalta

Riiassa oli ihana käsityöliike nimeltään Hobbywool. Se löytyi vanhan kaupungin alueelta. Siellähän se aika sitten vierähtikin melko mukavasti ideoita haistellen ja lankoja hypistellen. Jotakin tuli myös ostettua. 
Kysyin lupaa kuvata ja onnistuihan se. Noista korviksista sain kyllä inspiraation, joskus täytyy koittaa jotain vastaavaa väkertää.

Historian havinaa

Tuumin, että laitan tänne blogiin joitain jo aikaisemmin tehtyjä neulejuttuja. Säilyisivät sitten täällä muistona kuin päiväkirjassa. Kyllähän nuo kuvat ovat koneella, mutta monen ajan kuluttua ei välttämättä enää muistaisi kenelle ne on tehty ja koska. Olen neulonut neuletakin ja asusteita, jälleen kerran, ystävän lapselle. Osan jo ennen lapsen syntymää noin vuosi sitten.

Ohjeet ovat Novitan, lankoina keltainen Wool ja pinkki Nalle aloevera. Myssyn ohje oli Wool-langan vyötteessä ja villasukat ovat Marttojen vauvasukan ohjeella tehty. Lapaset taitaa olla omaa sovellusta kumpainenkin. Neuletakki on niin ikään Novitan malli, ilman etutaskuja.

Tuleva viikonloppu hurahtaa reissussa. Nyt pakkaamaan ja huomenna kohti Riikaa ystävän luo!

Tyttöjen juttuja

Viikossa sain valmiiksi pienen neulemekon ystäväni tyttären 1v. synttärilahjaksi. Mekko osoittautui melko suureksi, mutta eipä ainakaan jää heti pieneksi. Ohjeen hain Dropsin nettisivuilta. Lankana käytin Novitan Pretty Baby väriä nro 808. Tein suurimmaksi osaksi ohjeen mukaan, mutta en viimeistellyt kaula-aukkoa, hihansuita ja helmaa virkaten (pari päivää sitten tuo taito oli lapsenkengissä) vaan tein reunoihin hiirenhammasreunukset, kiitos anopilta saadusta vinkistä. Helmaan en tehnyt reunuksia. Se pysyy aivan hyvin rullautumatta ilmankin, koska toinen kerros tehtiin nurin.  

Neuloin myös 2,5 –vuotiaalle ystäväni lapsoselle taikaboleron pinkistä Novitan Rose Mohair –langasta. Taikaboleron ohjeen löydät tästä. Silmukoita siihen loin aluksi muistaakseni 96. Taikabolero neulotaan tasona. Alun joustinneuleen tein 1o 1n ja sitä noin 5 cm. Kuviota neuloin vain silmämääräisesti sopivan mitan, pituutta en osaa sanoa. Lopuksi vielä 1o 1n joustinneule 5cm ja päättely. Sen jälkeenhän kappale taitetaan kaksinkerroin ja neulotaan saumat siten, että jätetään käsille aukot. Ohjeessa myös hihoihin tehdään joustinneuleet, mutta niitä en tähän tehnyt.  

Oi isoäidinneliö!

Ai että, kuinka asioilla onkaan tapana järjestyä. Juuri kun olin edellisessä kirjoituksessani miettinyt isoäidinneliön opettelemista, luin paikallislehdestä ilmoituksen, että Marttaliiton ja Novitan tilkkurekka saapuu luokseni. Kuin tilauksesta. 

Kävin tilkkurekassa ensin vähän katselemassa meininkiä ja jo tehtyjä tilkkuja. Virkkaajia oli pari pöytää ja rekassa oli mukava tunnelma. Toinen pöydällinen taisi olla pro-virkkaajien pöytä ja toisessa näyttivät vasta opiskelevan tuota taitoa. Uskaltauduin istumaan opettelijoiden pöytään. 


Olin ottanut mukaani oman koukun ja lankaa, vaikka sieltäkin olisi saanut lainaksi. Tutustuin hetken ohjeisiin ja loin aloitussilmukan, tein kuusi ketjusilmukkaa, mutta sitten jämähdinkin siihen. Katselin ohjeita, mietin mistä saisin peilin, että voisin kääntää kuvan sopimaan itselleni. Olen vasenkätinen ja ohjeet olivat oikeakätisille. Varovasti kysyin apua Marttalitton edustajalta, mutta hän ei osannut auttaa vasenkätistä. Ajattelin, että no niin, yritykseksi jäi.  Sitten vieressäni oleva herttainen nainen alkoi auttaa minua. Hän sanoi, että oli opetellut myös neulomaan vasenkätisesti opettaakseen tyttärentytärtään. Hänen suurenmoisella opastuksellaan aloin ymmärtää virkkaamisen saloja. Juuri kun pääsin kunnolla vauhtiin, huomasin katsoa kelloa ja parkkiaika oli kulunut jo umpeen. Illan mittaan sitten välillä väkersin isoäidinneliön parissa ja kas vain, ensimmäinen on jo tehty. 

Ihan vain yksivärinen näin alkuun

Hankintoja

Taas hommasin vähän lisää lankoja, ettei ne vaan loppuisi... Niitähän kyllä riittää kasoittain, mutta uudet langat vaan on niin kivoja. Olen saanut lankoja nyt kulutettuakin aika hyvin, tälläkin hetkellä on tulossa jotain ystävän lapselle. Siitä ehkä myöhemmin lisää. Lisäsin varastoani myös muutamilla puikoilla sekä virkkuukoukulla. Ehkäpä minunkin pitäisi kokeilla tehdä muutama isoäidinneliö. Olen melko huono tuossa virkkaamisessa, mutta ei auta kuin opetella vain kärsivällisesti sitäkin. 

Pipo päässä kevätsäässä

Suklaapatukoiden kaupanpäällisiksi saatu Nutcase –pipo alkoi olla jo tiensä päässä, joten avopuolison pyynnöstä piti ryhtyä tekemään uutta pipoa näin kevään kynnyksellä.

Syntyi siis ihan perusmyssy, mutta ei sentään villalangasta vaan vähän kevyemmästä akryylistä.

Mitta, apulanka, sakset ja kahvia. Näillä pääsee pitkälle.

Loin 134 silmukkaa Red Heart Denver –langasta nron 3 pyöröpuikoille. Neuloin ensin jonkun matkaa jälleen kerran joustinneuletta (1o, 1n) ja sen jälkeen monen monta puuduttavaa kerrosta pelkkää oikeaa. Kun pipo oli n. 17 cm korkea, aloitin kavennukset. Tuolloin myös vaihdoin pyöröpuikot sukkapuikkoihin. Merkitsin tasavälein seitsemän merkkilankaa, joiden molemmin puolin kavensin. Aina ennen merkkilankaa ylivetokavennus ja merkkilangan jälkeen 2o yhteen. Näitä toistelin joka toinen kerros, välikerrokset neuloen oikeaa. Kun jokaisella puikolla oli jäljellä n. 18 silmukkaa, neuloin koko kerroksen 2o yhteen ja seuraavan kerroksen oikein.  Näitä kahta kerrosta toistelin niin kauan, kunnes joka puikolla oli jäljellä enää 2 silmukkaa. Katkaisin langan ja pujottelin sen loppujen silmukoiden läpi. Kiristys ja päättely = pipo valmis!

ps. Hyvää naistenpäivää!