Hemmotteluja

Vielä tämän vuoden puolella ehdin laittaa kuvia joululahjoista mitä minä sain. Itsetehtyjä tietenkin, ihania!

Ihailin syksyllä Rustoopuorissa lenkkialpakasta tehtyä torkkupeittoa, joka oli ihanan pehmeä ja kevyt. Kuinka ollakaan sellainen paljastui pukinkontista. Äitini oli muistanut, että olin peittoon ihastunut ja tehnyt sellaisen minulle. Se on juuri niin pehmeä ja kevyt kuin miltä putiikissa näytti. Kuljetan sitä mukanani kuin Jaska Jokusen Eppu riepuaan. Lenkkialpakkakeriä tähän on kulunut kolme kappaletta, jokaista väriä yksi. Peitto on tehty ainaoikein kuuden numeron puikoilla. 

Kirsiltä sain silmukkamerkkejä, jotka ovat jo olleet käytössä tehdessäni pipoa pyöröpuikoilla. Niillä on todella kätevä merkitä mm. kavennuskohdat. Ne on söpiksiä! 

Anoppini Tuula oli toteuttanut toiveeni ja tehnyt Novitan talvinumerosta minulle pipon. Poikkeuksena lehden ohjeeseen toivoin mustaa pohjaa ja sen myös sain, jee! Pipo on ihanan lämmin ja korviin saa extralämpöä myös siten, että kääntää läpät sisäänpäin. Tuula oli myös tehnyt lämpimästä reumalangasta ohuet sukat. Ne tulivat samassa paketissa jalkojenhoitosetin kanssa. Sukat ovat olleet ahkerassa käytössä hoidettujen ja rasvattujen jalkojen lämmikkeenä. 

Suuret kiitokset käsitöiden ihmenaisille!

Ja voittaja on...

Arvonta on suoritettu ja voittaja on Ingi! Onnea! 
Ingi, laitahan minulle yhteystietosi sähköpostiini: silmukatnurin@gmail.com, niin laitan langat matkaan. 

Kaksivuotias kiittää valtavasti onnentoivotuksista! 

Arvonta!

Tällä päivänmäärällä blogini täyttää 2 vuotta! Huippua! Sen kunniaksi pistän arvonnan pystyyn. Palkintona on 3 kerää La Laine du Nord -lankaa (kaksi sinistä ja yksi harmaa) sekä yksi Novitan violetti FlipFlop -lankakerä. Sinun tarvitsee vain kommentoida tätä tekstiä, niin olet mukana arvonnassa. Arvonta suoritetaan sunnuntaina 30.12. klo 21.00. Jännittää! =)

Tässä muutamia kuvia joululahjoista, joita ehdin väsätä virkaten ja kutoen. Apupupuista kuvaan ehti vain Poikaasen oma, muilla oli kiire pukinkonttiin ja jättivät kuvaukset väliin.

Lisäys: Musta kori on tehty Kauhavan kangasaitan ohjeella ja se on ihan samanlainen kuin edellisessä kirjoituksessani oleva valkoinen kori. Toppakopaksi nimeämäni kori epäonnistui, mutta eipä ihme kun olin jättänyt lukematta tärkeän asian ohjeesta eli joka kerros päätetään piilosilmukalla.

Poikaastakin kiinnosti vastavalmistunut kori

Patalappu, perinteinen.

Pupu poseeraa

Toppakoppa

Inspiroiduin virkkaamaan vähän lisää, kun tuota kudetta oli jäljellä ja valtava virkkausvimma päällänsä. Tein korin, joka on vinksallaan ja siinä on liikaa silmukoita sekä reikiä kerroksien vaihtumiskohdissa. Tein jotain väärin, mutten tiedä mitä. Huoh. Ehkä virkkaus ei sittenkään ole mun pala kakkua. No onpahan kuitenkin kori, joka löysi paikkansa eteisestä ja toimii nyt Poikaasen toppa-asusteiden sijoituspaikkana. 

Tänään on ollut ihana pakkaspäivä ja vihdoin tuli näillekin leveysasteille lunta tuolta etelästä. Nautin glögiä ja siirryn puikkojen pariin.   

Pikkumatto, tosiaan.

Isoäidinneliöistä se alkoi, vaivihkaa hiipivä virkkausinnostus. Sitten virkkasin ne pienet "converse"-merkit villasukkiin ja nyt virkkasin maton. Yhtäkkiä melko kunnianhimoista ja kuinkas sitten kävikään. Ostin lokakuussa Seinäjoen käsityömessuilta kudetta Taito Etelä-Pohjanmaan osastolta ja sieltä sain myös tuon kukkamaton ohjeen. En löytänyt sitä netistä. Maton halkaisijaksi piti tulla n. 90cm 10 koukulla, mutta kappas vaan minun tiukkuuskäsialani antoi mitaksi 72cm. Pirhanan pieni matto on kyllä ja näyttää aika hassulta kylppärissämme. Harmittaa. Mietin, että puranko koko homman ja teen yltiölöysää, mutta kun ei oikein innostaisi sekään. 

Puolivalmis, en päättele. 

No, nyt kuitenkin pitää aloittaa joulutekemiset. Olenkin taas tosi mukavasti kasannut itselleni töitä, mitä pitäisi jouluksi saada valmiiksi. Apupupuja nyt ainakin sellaiset neljä kappaletta (yhden jo tein viime viikolla ristiäislahjaksi pienelle tytölle) ja vähän lisää virkkauksia ynnä muuta touhua. Kuinka ollakaan, en ole tehnyt nyt mitään käsityöhommaa, en edes ole katsellut lankoja valmiiksi. Sitten taas jouluviikolla väsään yöhön saakka deadlinen pukatessa pahasti päälle. Pitäisiköhän vähän ryhdistäytyä? Joo. 

Oh, What a Mess(u)

Koko viime perjantain vietin Tampereella Suomen kädentaidot -messuilla. Askelmittarin mukaan kävelin päivän aikana noin 9400 askelta. Ei ihan se vaadittavat 10 000, mutta melkein. Poikaanen jaksoi hyvin rattaissa ja kantorepussa, mutta ei meinannut millään malttaa päiväunia nukkua, kun oli niin paljon katseltavaa. Ja olihan siellä taas vaikka mitä. Pari lankakerää ostin, vaikka itseltäni niitäkin löytyisi ihan riittämiin. Flow kosmetiikan osastolta löytyi ekosaippuaa ja se on ihanan tuoksuista. Washi-teippejä ostin myös muutaman, jos tekisi vähän erilaisempia joulupaketteja tänä vuonna. Poikaanen sai Puuketun puisen traktorin isotädiltään muistona messuista. 

Arne ja Carloskin nukkeineen
ehtivät minulle poseerata

Rakkautta vain!

Tässä oli pieni hiljaiselon pätkä blogikirjoituksen osalta, mutta se ei tarkoita sitä ettenkö olisi tehnyt käsitöitä. Puikot ovat käyneet todella tiheään ja olen tehnyt tuttavuutta myös askartelun kanssa. Syynä julkaisuhiljaisuuteen oli erittäin läheisen, ihanan ja rakkaan ystäväni häät, joissa sain kunnian olla kaasona. Lahjaksi tälle parille neuloin tennarisukat kumpaisellekin, askartelin kortin sekä Just Married -plakaatin hääauton takalasille.  

Nuo kaksi ovat toisilleen luotuja, rakastavat toisiaan ja uskaltavat sen näyttää. Todellinen match made in heaven! Kaason puhetta en pystynyt pitämään, sillä olen erittäin herkkä tuollaisissa tilanteissa ja todennäköisesti puheeni olisi yltynyt huutoitkuksi, koska en olisi voinut hillitä itseäni. Onnea vielä kerran rakkaat E&A, jatkukoon keskinäinen hulluttelunne ja rakkautenne aina ja iäti! LOV YA!