Vaaleanpunainen fiilis

Varmaan tämä kevät tekee sen, että huomaan etsiväni niitä kirkkaimpia värejä puikoille. Kävin viime viikolla Tapion Lankakaupassa Päntäneellä ja todellakin kannatti lähteä. Lankoja, lankoja, lankoja hyllymetreittäin. Lankahullun paratiisi. Aika hyvin pysyin budjetissani ja oikeasti mietin, että tarvinko nyt kaikkea mitä olin jo koriini haalinut. Neonväriset langat löysivät tiensä luokseni, se oli nyt ihan uusi juttu minulle. Niistä jos tekisi ärtsyt sukat, joita pidettäisiin housujen päällä, jotta näkyisivät kirkkaasti ja kauas.

No mutta ennenkuin pääsen kunnolla käsiksi uusiin lankoihini, pitää tehdä muutama rästihomma alta pois. Minulla on ollut Novitan FlipFlop -langat jo kauan ja olen niistä suunnitellut tekeväni laukun kummitytölle. Laukkuna minä flipflopit aloitinkin ja pitkälle tein työtä näin mielessäni miettien, mutta sitten aloin tympääntyä koko laukkuajatukseen, koska siihen olisi kyllä pitänyt ommella vuori, joten teinkin tuubihuivin. Neuloin tämän siis tasona. Pinkillä langalla tein sileää neuletta ja violetilla väleihin 4 krs ainaoikein. Säännöllisen epäsäännöllisiä raitoja, en oikein muutoin osaa kuvailla ajatustani tässä työssä. Mutta käytössä tämä on siis niin päin, että raidat on pystyssä. 

Korissa vaaleanpunaiset langat
odottavat pääsyä puikoille 

Novitan bambu-langasta tein tiskirätin, joka on niin herkullisen värinen, että eiköhän sillä lika saa kyytiä useammin kuin ennen. Tässä tein ensin 6krs ainaoikein, samoin lopussa ja aina molemmissa reunoissa 6s. "Kuvio" on ns. kääntömallia eli ei ole väliä kumminpäin on oikein päin. Loin 45s, ja neuloin yhteensä 72 krs, joten tuli ihan mukavankokoinen rätti. Tämä oli muuten tosi kiva käytössä, parempi ja pehmeämpi kuin Blend Bamboo- lanka, josta edellinen rättini on.

Haasteeseen vastaaminen

Kirsi haastoi minut vastailemaan jos jonkinlaisiin kysymyksiin. 

No niin, pitemmittä puheitta:

1. Mikä on kunnianhimoisin käsityöhaasteesi

Olen joskus ajatellut, että teen oikein riemunkirjavat kirjoneulesukat tai -lapaset. Kirjoneuleet on minulle ihan utopiaa, joten ajatuksen tasolla tämä lienee vielä hetken aikaa.

2. Mikä on kunnianhimoisin toteutuneista käsitöistä

Se oli varmaan niitä ensimmäisiä juttuja, kun aloin oikein todella harrastamaan neulomista. Halusin tehdä kolmiohuivin, jossa oli reikiä ja kaikkea. No se tuntui tosi hankalalta silloin, mutta eipä sitten ollutkaan. Tämän työn myötä sain lisää pontta uudelle harrastukselleni. 

3. Jos sinulla olisi aikaa ryhtyä tekemään käsitöitä, jääkö joskus aloittamatta kun ei osaa päättää mitä?

Ehdottomasti

4. Mitä käsityötä teet mieluiten?

Neulon ja nykyään myös virkkaan mielelläni. 

5. Liittyykö ammattisi käsin tekemiseen?

Ei

6. Vallitseeko työpisteessäsi (tai missä ikinä välineitä säilytätkään) totaalikaaos vai narskuvan puhdas säntillisyys?

Ei ihan valtava kaaoskaan, mutta ei todellakaan ole siistiäkään. Jotain siltä väliltä. 

7. Mitä käsityömateriaalia sinulla on varastossa valmiina odottamassa mutta et ole koskaan tehnyt siitä mitään. Kuinka kauan olet sitä säilönyt?

Lankoja, lankoja, lankoja. Vanhimmat itse asiassa vain noin neljän vuoden takaa. 

8. Millaisessa mielentilassa teet käsitöitä? Korskuen kohti kunniakasta lopputulosta kaamealla faartilla? Nautiskellen, rauhoittuen? Miten?

Mielentilalla ei ole väliä. 

9. Oletko sinä keksinyt joskus mielestäsi jonkun aivan uuden idean tai toteutustavan käsitöissäsi?

Itseasiassa olen! Yhden jutun olen keksinyt, mutta siitä kirjoitan postauksen sitten joskus.. =)

10. Mikä kouluarvosanan antaisit käsityötaidoillesi?

No antaisin kyllä 8,5 ja joistakin myös 9.  

11. Rakkain jonkun muun tekemä käsityö?

Kaikki mummuni ja mummani tekemät sukat. 

Nyt minun kuuluisi keksiä 11 uutta kysymystä ja laittaa tämä haaste eteenpäin viidelle.

Tämän kohdan mä skippaan. :D

Vintagea

Viimeisin Suuri Käsityö -lehti tarjosi taas kannessaan jotain toteuttamisen arvoista. Ja vieläpä nopeaa ja helppoa sellaista. Virkkasin kalalangasta korvakorut, minulla kun sattui olemaan kaikki tarvikkeet heti käden ulottuvilla. Olen ostanut pari vuotta sitten korvakorujen "aihioita", joten nekin löytyivät omasta kaapista pienen etsinnän jälkeen. 
Hurraa, omistan nyt vintagekorvikset! 

Keittiön hyödyke

Juuri sopivasti kaksi tiskirättiä tuli yhdestä 50g Novitan Bambu-kerästä. Vähän eri kokoisia ovat, mutta aivan sopivia kuitenkin rättikäyttöön. Nämä ovat tilaustyöt, joululahjaksi neulomani tiskirätti oli siis todettu hyväksi. Toiseen yritin helmineuleen sekaan tehdä jonkin sortin sydän-kuviota, mutta siitä tuli vähän rosoinen versio ja virheitäkin on. 
Olkoon se nimeltään Syrän. Toinen on Ainaoikein. =) 

Oppitunti: silmukat nurin neulomatta

Kun ensimmäinen Kotoliving -lehti viime marraskuussa ilmestyi postiluukustani, niin hetihän minäkin yllätyskerän kerin. Sukat tein vasta tällä viikolla ja niitä oli aika kiva kutoa, kun en yhtään muistanut mitä olin kerinyt. Olinpa sitten pistänyt joukkoon akryylilankaakin, jotka kylläkin vaihdoin villalankoihin kun tulivat kerältä vastaan. Kivat kotisukat näistä tuli ja ovat sillä lailla mukavalla tavalla vinksallaan ja vähän sinne päin. Ovat taas niin rumat, notta ovat aivan koriat. 

Näiden kohdalla päätin tehdä tiimalasikantapään, koska se on mielestäni kauniin näköinen. Noh, ensimmäisestä kantapäästä ei tullut niin kaunista, kun ihan suvereenisti ohitin Novitan Sukkalehden ohjeen: "nosta 1. silmukka nurin neulomatta ja vedä silmukka kireälle (silmukka nostetaan aina nurin neulomatta, huolimatta siitä oletko työn oikealla vai nurjalla puolella)". Mietin, että mitä lie höpäjävät, että muka aina nurin neulomatta ja nostelin silmukoita ja vedin niin kireälle, että lanka lihaan pureutui, mutta kun aloin neuloa toista silmukkaa niin sittenhän se ensimmäinen löystyi... Kysyin neuvoa äidiltäni ja hän sitten näytti, että tosiaan NURIN NEULOMATTA eli ihan kuin tekisin nurjan silmukan, mutta otankin sen ja myös langan oikealle puikolle ja kiristän (näyttää siltä kuin puikolla olisi kaksi silmukkaa, joita kuitenkin kohdellaan yksilönä). Toisen kantapään kohdalla tein työtä käskettyä ja tosiaan: kiristys oli pysyvä ja jälki reiätöntä. Jee, olen siis oppinut tekemään tiimalasikantapään, joka on muuten toooodella helppo eikä tarvi poimia silmukoita takaisin puikolle, mikä on mielestäni ärsyttävää enkä saa koskaan kaunista saumaa. Ohessa myös kuvat ensimmäisestä kantapäästä ja sitten siitä toisesta. Ja noin ne saavat olla, muistanpahan myöhemmin, että nämä oli ne sukat jolloin opin tiimalasikantapään. 

Kantapää nro 1. Reikiä monta. 

Kantapää nro 2. Reikiä nolla.

nosta silmukka nurin neulomatta

kiristä! 

Tuli kerittyä vähän liian paljon samaa lankaa, kun on noin paksuja raitoja. Plussaa toki on se, ettei tarvinnut niin valtavasti päätellä langanpätkiä. 

Ihan ittelle vaan vaikka onkin ystävänpäivä

Suuri Käsityö -lehden (1/2013) kansikuvan innoittamana kaivoin Kädentaidot messuilta kolme vuotta sitten ostamani mustan kimaltavat Rose Mohair Lux -langat esiin ja ryhdyin hommiin. Ja hei, sain sen valmiiksi: villapaidan itselleni! Wuhuu! Plussana viisi kulutettua kerää! Wuuuhuu!

Poikaasta kiinnostaa puikot ja langat

Ohjeesta poiketen tein helman pyöröpuikoilla yhtenä kappaleena ja neuloin hihojen kohdilta etu- ja takakappaleen erikseen kaulukseen saakka. Kyllä tuli taas vauhdikkaasti valmista, kun oli paksu lanka ja paksut puikot. Hihat tein sukkapuikoilla pyörönä, myös ohjeesta poiketen. Inhoan saumojen ompelua, joten pyörönä neulominen on näppärä viimeistelyn vähennyskeino. Ohjeessa virkataan kiinteitä silmukoita helmaan, hihansuihin ja kaulukseen ja teinkin näin. Virkkasin jopa kaksi kerrosta helmaan, mutta silti se rullautui ylöspäin, vaikka olin höyryttänytkin ja kaiken lisäksi paita oli hitusen liian lyhyt. No, purin helman virkkauksen pois ja poimin silmukat pyörölle ja tein 10 cm joustinneuleen helmaan. Eipä rullaudu enää ja nyt on riittävän pitkäkin. Olen itseasiassa aika lailla tyytyväinen tuohon paitaan, vitsit sentään! Tässä kun päivän mittaan lähdemme Poikaasen kans kylille, niin puen paidan päälle ja pysähdyn vaikka kahvittelemaan. 

Ihanaista ystävänpäivää ihanaiset naiset (ja miehetkin)! 

Matkoilla

Lähdettiin tänään ihan yks kaks pikku perheemme kera käymään Vaasassa päiväseltään. Junailtiin Vaasaan ja pikkumiehellä oli kivaa seurata ikkunasta maisemien vaihtoa ja joka kerta kun kuuluttajanainen kuulutti, niin Poikaasta nauratti. Mukava reissu oli, toki Poikaasen päiväunet vähän viivästyivät, kun ei malttanut paluumatkallakaan nukkua. Nukahti sitten rattaisiin ihan kodin liepeillä. 

Oli pakko jo junassa päästä lankoja hypistelemään 

Heti kun ajatus reissusta syntyi googletin Vaasan lankakaupat ja sieltä tuli vastaan Neulenettikahvila. Tuolla sitten pääsin käymään ja mukaani lähti ihania lankoja, niin totta viä herkullisissa väreissä! Sormet syyhyää päästä jo neulomaan!