Oppitunti: silmukat nurin neulomatta

Kun ensimmäinen Kotoliving -lehti viime marraskuussa ilmestyi postiluukustani, niin hetihän minäkin yllätyskerän kerin. Sukat tein vasta tällä viikolla ja niitä oli aika kiva kutoa, kun en yhtään muistanut mitä olin kerinyt. Olinpa sitten pistänyt joukkoon akryylilankaakin, jotka kylläkin vaihdoin villalankoihin kun tulivat kerältä vastaan. Kivat kotisukat näistä tuli ja ovat sillä lailla mukavalla tavalla vinksallaan ja vähän sinne päin. Ovat taas niin rumat, notta ovat aivan koriat. 

Näiden kohdalla päätin tehdä tiimalasikantapään, koska se on mielestäni kauniin näköinen. Noh, ensimmäisestä kantapäästä ei tullut niin kaunista, kun ihan suvereenisti ohitin Novitan Sukkalehden ohjeen: "nosta 1. silmukka nurin neulomatta ja vedä silmukka kireälle (silmukka nostetaan aina nurin neulomatta, huolimatta siitä oletko työn oikealla vai nurjalla puolella)". Mietin, että mitä lie höpäjävät, että muka aina nurin neulomatta ja nostelin silmukoita ja vedin niin kireälle, että lanka lihaan pureutui, mutta kun aloin neuloa toista silmukkaa niin sittenhän se ensimmäinen löystyi... Kysyin neuvoa äidiltäni ja hän sitten näytti, että tosiaan NURIN NEULOMATTA eli ihan kuin tekisin nurjan silmukan, mutta otankin sen ja myös langan oikealle puikolle ja kiristän (näyttää siltä kuin puikolla olisi kaksi silmukkaa, joita kuitenkin kohdellaan yksilönä). Toisen kantapään kohdalla tein työtä käskettyä ja tosiaan: kiristys oli pysyvä ja jälki reiätöntä. Jee, olen siis oppinut tekemään tiimalasikantapään, joka on muuten toooodella helppo eikä tarvi poimia silmukoita takaisin puikolle, mikä on mielestäni ärsyttävää enkä saa koskaan kaunista saumaa. Ohessa myös kuvat ensimmäisestä kantapäästä ja sitten siitä toisesta. Ja noin ne saavat olla, muistanpahan myöhemmin, että nämä oli ne sukat jolloin opin tiimalasikantapään. 

Kantapää nro 1. Reikiä monta. 

Kantapää nro 2. Reikiä nolla.

nosta silmukka nurin neulomatta

kiristä! 

Tuli kerittyä vähän liian paljon samaa lankaa, kun on noin paksuja raitoja. Plussaa toki on se, ettei tarvinnut niin valtavasti päätellä langanpätkiä. 

Ihan ittelle vaan vaikka onkin ystävänpäivä

Suuri Käsityö -lehden (1/2013) kansikuvan innoittamana kaivoin Kädentaidot messuilta kolme vuotta sitten ostamani mustan kimaltavat Rose Mohair Lux -langat esiin ja ryhdyin hommiin. Ja hei, sain sen valmiiksi: villapaidan itselleni! Wuhuu! Plussana viisi kulutettua kerää! Wuuuhuu!

Poikaasta kiinnostaa puikot ja langat

Ohjeesta poiketen tein helman pyöröpuikoilla yhtenä kappaleena ja neuloin hihojen kohdilta etu- ja takakappaleen erikseen kaulukseen saakka. Kyllä tuli taas vauhdikkaasti valmista, kun oli paksu lanka ja paksut puikot. Hihat tein sukkapuikoilla pyörönä, myös ohjeesta poiketen. Inhoan saumojen ompelua, joten pyörönä neulominen on näppärä viimeistelyn vähennyskeino. Ohjeessa virkataan kiinteitä silmukoita helmaan, hihansuihin ja kaulukseen ja teinkin näin. Virkkasin jopa kaksi kerrosta helmaan, mutta silti se rullautui ylöspäin, vaikka olin höyryttänytkin ja kaiken lisäksi paita oli hitusen liian lyhyt. No, purin helman virkkauksen pois ja poimin silmukat pyörölle ja tein 10 cm joustinneuleen helmaan. Eipä rullaudu enää ja nyt on riittävän pitkäkin. Olen itseasiassa aika lailla tyytyväinen tuohon paitaan, vitsit sentään! Tässä kun päivän mittaan lähdemme Poikaasen kans kylille, niin puen paidan päälle ja pysähdyn vaikka kahvittelemaan. 

Ihanaista ystävänpäivää ihanaiset naiset (ja miehetkin)! 

Matkoilla

Lähdettiin tänään ihan yks kaks pikku perheemme kera käymään Vaasassa päiväseltään. Junailtiin Vaasaan ja pikkumiehellä oli kivaa seurata ikkunasta maisemien vaihtoa ja joka kerta kun kuuluttajanainen kuulutti, niin Poikaasta nauratti. Mukava reissu oli, toki Poikaasen päiväunet vähän viivästyivät, kun ei malttanut paluumatkallakaan nukkua. Nukahti sitten rattaisiin ihan kodin liepeillä. 

Oli pakko jo junassa päästä lankoja hypistelemään 

Heti kun ajatus reissusta syntyi googletin Vaasan lankakaupat ja sieltä tuli vastaan Neulenettikahvila. Tuolla sitten pääsin käymään ja mukaani lähti ihania lankoja, niin totta viä herkullisissa väreissä! Sormet syyhyää päästä jo neulomaan!

Krokokoo!

Sain tässä taannoin ystävältäni tekstarin, jossa oli kuva krokotiililapasista. Hän oli kuvannut työkaverinsa lapaset ja sellaiset kuulemma piti saada itsellekin. Kyllähän minä otin haasteen vastaan ja lähdin niitä sitten suunnittelemaan ja väsäämään kuvien perusteella. Kaiken lisäksi ystäväni oli juuri valmistunut, joten hän sai krokolapaset sitten valmistujaislahjaksi. Tällaiset niistä tuli: 

Lähtötilanne ennen kokoamista

Malli: Krokotiililapaset

Lanka: 7 veljestä; 100g vihreää 

sekä pikkukerä punaista ja hitusen valkoista. 

Muut tarvikkeet: silmänapit

Ensin tein ihan peruslapaset vihreästä 7 veljeksestä luoden nelosen puikoille 40 silmukkaa. Sitten loin punaisella värillä 20 silmukkaa ja tein ainaoikeaa tasona 22 krs, jonka jälkeen aloin kavennella. Mittailin palaa lapasten kärkiosaan ja neuloin joka toinen kerros kummastakin päästä 2o yhteen. Lopussa taisin kavennella vähän useammin. Sitten poimin työn alalaidasta 7 silmukkaa ja tein peukalon mallisen osan jälleen neuloen ainaoikeaa, kaventelin sitäkin sopivin väliajoin, kunnes alkoi näyttää samalta kuin peukalon kärki. Ompelin punaisen osan kiinni lapasiin ja kiinnitin silmät sekä tein hampaat tasaisen epätasaisin väliajoin valkoisella langalla solmuja tehden. Apropoo, Krokokoot ovat valmiit uusiin seikkailuihin. 

Vikaa vikaa vikaa

Joulun käsityökiireiden helpottuessa aloitin vihdoin viimein tuubihuivin, johon materiaalit ostin jo marraskuisilta Suomen Kädentaidot -messuilta. Tuubihuivi oli helppo tehdä isoilla puikoilla ainaoikein.  Novitan osastolla oli tuo ohje ja myös langat ostin sieltä. Huiviin tarvittiin kaksi kerää Teddyä ja yksi kerä Säde -lankaa. Valitsin itselleni mustaa ja pinkkiä. Ohjeen mukaan silmukoita luodaan sata 8 tai 10 numeron puikoille. Minulla ei ole 10 puikkoja, joten loin silmukat kaseille ja loin vielä kymmenen silmukkaa ylimääräistä, että tulisi riittävän iso tällä tiukalla käsialallani. 

No, huivi valmistui nopsasti ja sen sitten päättelin ja aloin sovittaa pääni ympäri, jolloin heti huomasin, että se on aivan liian kireällä, jos sen kaksi kertaa kiepsaisin. Voi totta viä, kun ärsytti. Lankaa oli vielä jäljellä, joten aloin tehdä yksittäistä jatkokappaletta, mutta sitten langat alkoivatkin häämöttää loppua, joten en saanut jatkokappaleesta tarpeeksi korkeaa. Sen verran oli kuitenkin säkä käynyt, että kun käänsin palan toisin päin, se olikin melkein yhtä korkea kuin huivi. Ajattelin, että plää, kun kerran itselle tulee niin tulkoon juuri sellainen kuin lystää. Päättelin typerän jatkopalan ja ompelin sen kiinni isompaan kappaleeseen ja niin syntyi ruma tuubihuivi. Nyt se on aivan hyvänkokoinen ja tuon jatkokappaleen kohdan laitan aina niskaan, niin se ei näy julkisivun puolella. Tyytyväinen olen siihen, että sain kolme kerää lankoja kulutettua. 

Ja yks kaks onkin silmukat nurin. 

"Plääääh", mutta onneksi vikaa ei menossa huomaa. 

Henkii Cousteauta

Olen aina ajatellut, että Jacques Cousteau -pipon juju on sen päättely, mutta nyt aloinkin epäillä teoriaani. Onko juttu sittenkin niin, että Cousteau -pipon pitäisi aina olla punainen? No, tämä pipo ei ole punainen eikä näin raitaisessa pipossa päättelykään oikein pääse oikeuksiinsa. Silti tämä on Jacques Cousteaun hengessä tehty pipo Ananan ohjetta mukaellen. 

Olenko muuten kertonut millaisen mahtavan ostoksen tein tässä taannoin? Kerronpa nyt, eli ostin Facebookin kirpparilta eräältä naiselta kuudet pyöröpuikot eri koossa ja eri pituuksissa vain 13€:lla. Ai vitsit mä olin tyytyväinen! Koot oli 3-4 sekä yhdet 7 nron pyöröt. Tämän pipon tein 3,5 koon 40cm pyöröpuikoilla ja voi sentään kuinka pyöröillä onkaan helppo puikotella menemään. Tässä työssä käytin heti joululahjaksi saamiani silmukkamerkkejä, jotka osoittautuivat tosi käteviksi kerroksen vaihtumiskohdassa ja silloin kun aletaan kavennella. Tietenkin kun silmukat alkoivat vähetä vaihdoin sukkapuikkoihin. Tällaista jälkeä tuli ja ukko-parka kuvattavana. 

Lankana Novitan 7 veljestä raita. 

Etsi kuvasta silmukkamerkki. 

Mukavaa loppiaista! 

Pistetään sopimaan

Muistattekos sen pikkumaton, jonka esittelin kirjoituksessani marraskuussa? Noh, nyt matto ei olekaan enää liian pieni vaan juuri sopiva. Purin maton viimeisen kerroksen ja jatkoin sitä vielä neljä kerrosta tehden vain pelkkiä pylväitä. Tein mattoon tietenkin lisää silmukoita, koska muutoin se olisi alkanut mennä kupiksi. Seurasikin armoton laskeminen, että kuinka paljon yhteensä lisään silmukoita sitten kun teen tuon viimeistelykerroksen, että kuvio menisi tasan. Näissä silmukoiden laskuvaiheissa avopuolisoni hyvä laskupää on tarpeen ja hän onkin usein joutunut minulle ynnäämään silmukoiden määriä.

Alkuperäisen ohjeen mukaan silmukoita oli 170 kpl ja lisäsin siihen yhteensä 34 silmukkaa. Laskin, että siten saisin viimeisen kerroksen kuvion täsmäämään ja yllättävää kyllä se menikin kertaheitolla oikein. Nyt matto koristaa kylppäriämme ja olen siihen ihan tyytyväinen. Vähän se vielä kupruttaa reunoilta, mutta kyllä se siihen varmaan asettuu. 

Vasenkätinen virkkaa