Poikaaselle pukinetta

Tein Poikaaselle vihreästä ja oranssinkirjavasta Maija-langasta sukat ja lapaset. Malli on ihan perus, loin kolmosen puikoille 44 silmukkaa molempiin ja väriä olen vaihdellut viiden kerroksen välein. Näihin riitti 50g kerä kumpaakin ja jäi vielä pienet nyssykätkin. 

Neliskanttiset puikot on mun suosikit. Ne vaan on jotenkin niin hyvät. En tee niillä liian tiukkaa eli silmukat tosiaan jopa luistavat puikolla ja lisäksi saan mielestäni sileämpää jälkeä aikaiseksi. Sukissa on myös toinen ihastukseni, tiimalasikantapää, ja siinä olen vähän jopa oikonutkin, nimittäin neulomalla kantapään aina oikein. Vähän hassun näköinen se on, mutta ehkäpä myös hieman paksumpi ja kestävämpi. Tiimalasikantapää itsessään oikoo jo monta eri vaihetta, kuten esim. kantatilkun tekeminen, kantapohjan kavennukset ja silmukoiden poimiminen reunasta hoituu tiimalasikantapäässä kaikki samalla kertaa eikä tarvi tehdä edes kiilakavennuksia. Nopea, näppärä ja helppo! Jos et ole jo huomannut, niin minä olen tlk:n (tiimalasikantapään) puolestapuhuja.

Tämä ei ole ruokablogi

Jos käsityöinnostus vain nousee nousemistaan näin syksyisin, niin silloin löydän itsestäni myös pienen leipojan. Toki leipomisinnostus johtuu vain siitä, että on oikeasti pakko saada kulutettua niitä tuhottomia määriä omenia, joita tulee joka puolelta, kummin kaiman siskolta jne... Tein eilen kaksi omenapiirakkaa, joista toiseen kului vain kaksi omenaa, grrr. Siitä ei siis ollut mitään hyötyä omenoiden tuhoamisessa. Sitten löysin toisen ohjeen, oikein amerikkalaisen apple pien ja siihen kuluikin jo kymmenkunta omenaa. Hyvä niin, ja vielä parempi oli kun ystäväpariskunta kävi iltakaffeella piirakoiden äärellä, niin sainpas lykättyä heidän mukaansa loput pyöreät hedelmät. 

Ja ettei totuus unohtuisi: käsitöitä valmistuu tasaiseen tahtiin. 

Lankapaketti

Pääsin kuin pääsinkin käymään lankakauppa Kerässä Tampereella. Sepä olikin sympaattinen pikku kauppa ihanine lankoineen. Sieltähän olisi voinut ostaa vaikka mitä, mutta minun pitää oikeasti hillitä lankaostovimmaani. Ostin siis vain kolme kerää puuvillalankaa. Lankoja kohdellaan tuossa kaupassa hyvin, jos nyt vain tuollaista ilmaisua voi käyttää, ne pakataan kauniisti, eikä pakettia malttaisi edes avata. Minä kuitenkin maltoin, koska paketti matkasi mukanamme Helsinkiin ja koki vähän koviakin. Näistä kokemuksista kertoo kuva, jossa näkyy matkan ryppyiset jäljet. 

Hotellissa, lapsen käytyä nukkumaan, oli hyvää aikaa aloittaa uusi neuletyö. Puikoilla on villasukat Maija-langasta ja ne tulevat Poikaaselle talven varalle. Huomasin juuri, että pitää alkaa miettiä mitä kaikkea Poikaanen tarviikaan talvella, minkä kokoista vaatetta ja kenkää pitäisi olla. Alkaa olla jälleen aika tsekata kirpparit, perinteiset ja nettisellaiset. Ensin vain pitää "pemistää" omat varastot, koska sieltä voi löytyä mitä vain. 

Syksyä ilmassa

Tilaussukat tulivat valmiiksi helteiden keskellä. Illat jo kivasti pimenee, joten alkaa olla melko mukavaa istua nojatuolissa jalkalampun alla neulomassa. Vielä kun vähän kylmenee niin saa vetää villasukat jalkaan, ai että! 

Nämä tennarisukat on tehty mukaellen Novitan sukkalehden ohjetta, mutta kantapäänä on tiimalasi ja virkattu merkki poikkeaa ohjeesta jonkin verran. Toiset mustat samanmoiset on nyt puikoilla, mutta näin päivällä on vähän liian kuuma neulomistouhuihin.  

Tämä tunnelmallinen kuva ei ole viime talvelta, vaikka niin voisi ajatella, vaan reilu kuukauden takaa, kun olimme mökillä ja illalla/yöllä neuloin kynttilöiden loisteessa. Huomasin sitten aamun valossa, että kantapäätä tehdessä oli tullut vähän virhettä.

Viikko vielä töitä ja minulla alkaa parin viikon kesäloma. Silloin suuntaamme ainakin Tampereelle, koska minä haluan mennä tsekkaamaan lankakauppa Kerän (tosin avopuolisoni ei sitä tiedä, tsih) ja myös Helsinkiin. Junamatkalla ehtii toivottavasti vähän neuloakin, vaikka Poikaanen varmasti haluaa tutkia koko junan läpikotaisin. 

Lankaa, kröhöm...

Tänään kävin katsastamassa uuden lankakaupan Seinäjoella, Lanka- ja lahjalutin. Ihana pikku liike, jossa oli mukavannäköinen valikoima eri valmistajien lankoja ja muita tarvikkeita. Suosittelen piipahtamaan! Omistajan mukaan tarkoitus on myös avata nettikauppa. Ostin toki lankaakin taas, mutta nyt voin puolustella hamstrausta sillä, että tiedossa on myös ylimääräistä langan kulutusta, sillä sain kaksi villasukkatilausta. =)

Teeteen Pallaksen oranssivoittoista raitalankaa oli ihan pakko ostaa, on siinä sen verran ihanat värit. Samoin käteeni jäi pehmeää Regian vauvalankaa, joka on kai uusinta uutta. Niistä tulee Poikaaselle villasukat talven varalle.  

Alla vielä kasvivärjäyslankojen fiilistelykuva, ai että! 

Voimaannuttava viikonloppu

Tämä viikonloppu oli mahtava, siis mahtava! Olin luonnon äärellä molemmat kaksi päivää, järven rannalla. Lauantaiaamulla aloitimme seitsemän naisen (minä mukaanlukien) kanssa villalankojen kasvivärjäysrupeaman. Villat oli hommattu Virtain Villasta, minullakin niitä kaksi kiloa. Keräsimme pietaryrttejä (aka nappikukkaa) ja kultapiiskua, etukäteen olivat muut tuoneet nokkosia, maitohorsmia ja sipulinkuoria.

Yhteensä viisi pataa meillä porisi, pienimmässä niistä oli netistä tilattua krappijuurta sekä sinipuunkuorta. Nokkosella aloitettiin, jota ensin kiehutettiin tunti-kaksi. Sitten kasvit hus pois ja lientä jäähtymään. Mitattiin lämpötiloja ja vihdoin saatiin upottaa vedessä liotetut langat pataan lillumaan herra alunan kanssa, joka värille voimakkuutta antaa. Taas odotettiin oikeaa lämpötilaa ja "hulijuuteltihin" lankoja ja annettiin niiden olla padan uumenissa tunnin verran. Sitten nostettiin pois jäähtymään ja hetken päästä huuhdeltiin viileässä järvivedessä ja haettiin niille vielä etikkavedestä viimeinen silaus. Laiturin orsille kuivumaan vieri viereen lankoja tuli; niitä nokkosilla, nappikukilla, kultapiiskulla ja sekoituksilla värjättyjä. Päivän kulkuun kuului hyvää ruokaa, kahvia, hauskaa ja nauruntäyteistä oloa, mieletöntä fiilistä ja magiaa naisenergiaa! Illan tullen vielä uimaan hyiseen (kyllä, hyiseen!) järviveteen ja saunomaan, niin jo oli kellonympärys täynnä. 

Tänään vielä värjäys jatkui kellon puoliympyrän verran. Värjäsimme sateisessa säässä intoa puhkuen vielä sipulilla, kultapiiskun toisella kierroksella, lupiinin ja mesiangervon sekoituksella ja kauniilla sinipuulla. On kuulkaa niin mahtavaa puuhaa tämä, että olen ihan myyty ja kauppaan teille muillekin! Kokeilkaa, oikein totta!

Kypsiä pietaryrttejä

Lähtötilanne ja kalpeat langat

Spagetit orrella

Lopputulos, niin kauniita lankoja! 
(klikkaa isoksi niin näet tekstit)
Jälkihuomautus: ylärivin vihertävät langat ovatkin 
lupiinin ja mesiangervon sekoitusta

Sukkaa pukkaa

Sain kuin sainkin otettua kuvia, tokikaan en kovin laadukkaita. En oikein osaa käyttää muita putkia kuin sitä suosikkiani, joka nyt on mennyttä kalua. Nyyh. Mutta näillä mennään. Alla siis kuvat neuleliivistä, jonka tein itselleni töihinpaluuksi. Joo, edelleenkään se ei ole ollut kertaakaan päällä. Hitsin vitsi, jääköhän se kaapin perälle. Pöh. 

Villasukkien tekeminen on ollut mun tämän kesän juttu. Ihan kummallista, että minua innostaa neuloa kesällä, kun aikaisemmin puikot ovat pysyneet jäähyllä. Tein Poikaaselle norsukirjoneulesukat ja kuten jo aikaisemmin kirjoitinkin, että tuo kuvion tasaiseksi saaminen on kovin haastavaa. Sain pulmaan kuitenkin hyvän vinkin, jota aion vastaisuudessa kokeilla: kuvio kannattaa tehdä isommilla puikoilla kuin muu työ. Norsukuvio on facebookin Voihan villasukka -ryhmästä napattu. 

Kantapää näissä sukissa on vähän hölmön näköinen. Minä kun olen aika vähän tehnyt villasukkia ja vielä vähemmän tätä suosikkikantapäätäni tiimalasia, niin huomasin näitä tehdessäni, ettei olisi kannattanut vaihtaa väriä. Ajatuksenani oli tehdä hieno harmaa kantapää, mutta en muistanutkaan sitä, että kesken kantapään teon tiimalasissa käydään koko kierros etupuolellakin eikä siinä oikein voinut väriä vaihtaa. Joten sitten päätin tehdä yhtä paksun raidan kuin tuo resori on. Hiukkasen hölmön näköiset tuli. Luulen kuitenkin, ettei Poikaasta haittaa.  

elefantit marssii näin