Tauko paikallaan

Nyt on tosiaankin tauko meneillään neulomisjutuissa. Sen verran alkaa jo kesä kolkutella, ettei jaksa kutimien kanssa häärätä ja juoksuttaa lankaa pitkin hikisiä käsiä. 


Seuraavaksi on aika touhuta kesäsiivousten parissa, kuten ikkunoiden pesun, plääh... Ajatuksena on myös laittaa parveke kesäkuntoon. Sinne vähän yrttejä, kukkia ja tietenkin ämpäriperunoita. Ne pitäisi jo kylvää, että saisi heti juhannuksen jälkeen uusia perunoita. Viime vuonna ämpäriperunoiden saldo oli 9, tänä vuonna haluan enemmän. Viimeksi perunoiden kastelu jäi vähän hakoteille, kun kesälomailimme ympäri Suomen. Kotiin tullessa perunan varret olivat kovinkin nuukallaan. Sitä virhettä en aio nyt toistaa. Ämpäriperunoiden salaisuuksiin voit tutustua tästä.


Mukavaa kesän odotusta kaikille!

Lehtijuttu

Tänään se tuli, kolahti postiluukusta: ihka ensimmäinen ja oma käsityölehti. Sain vähän aikaa sitten sähköpostiin mainoksen Suuri Käsityö -lehdestä ja heti tilasin. Mainoksen orja siis. Kivoja malleja näytti olevan ja etenkin tuolla ompelurintamalla, se ei vain oikein ole minun juttuni. Taidanpa kiikuttaa kaavoja äidilleni ja esittää vienon toiveen. 

www.suurikasityo.fi

Suvantovaihe

Viimeiset urakkani neulerintamalla olivat mekko ja bolero kirjoituksessa Tyttöjen juttuja. Niiden tekemisessä minulle tuli niin kiire, ettei mikään ihme etten ole saanut mitään uutta aikaiseksi. Olen kyllä aloittanut apupupun tekoa (taas), mutta sekin on vielä ilman vartaloa ja paitaa, raukka. Odottelee vain kudinkassissani lankojen seurana ja tylsistyy. 

Kevään tulolla on usein se vaikutus, ettei neulomishommat kiinnosta. Talvellahan niitä lämpimiä asusteita tarvitaan eikä kesän kolkuttaessa. Tosi asia on myös se, että en saa itselleni aikaiseksi villapaitaa ennen kuin täytän 30v. Hyvän tähäre, siihenhän on aikaa enää pari viikkoa! Kovat olivat suunnitelmani silloin joulukuussa, kun blogini perustin. Hauska lukea näin jälkeen päin ensimmäistä kirjoitusta ja pohtia kuinka aika onkaan mennyt nopeasti. Ja kyllä, myönnettävä on, että blogikirjoitteluun jää koukkuun. 


On kai ryhdyttävä tuumasta toimeen; nyt siis apupuput kevätkuntoon! Niitä olisikin kolme kappaletta tilauksessa, hmm, ehkä neljäskin. Jatkan tikkuamista varmaan huomenna...  

Maailmalta

Riiassa oli ihana käsityöliike nimeltään Hobbywool. Se löytyi vanhan kaupungin alueelta. Siellähän se aika sitten vierähtikin melko mukavasti ideoita haistellen ja lankoja hypistellen. Jotakin tuli myös ostettua. 
Kysyin lupaa kuvata ja onnistuihan se. Noista korviksista sain kyllä inspiraation, joskus täytyy koittaa jotain vastaavaa väkertää.

Historian havinaa

Tuumin, että laitan tänne blogiin joitain jo aikaisemmin tehtyjä neulejuttuja. Säilyisivät sitten täällä muistona kuin päiväkirjassa. Kyllähän nuo kuvat ovat koneella, mutta monen ajan kuluttua ei välttämättä enää muistaisi kenelle ne on tehty ja koska. Olen neulonut neuletakin ja asusteita, jälleen kerran, ystävän lapselle. Osan jo ennen lapsen syntymää noin vuosi sitten.

Ohjeet ovat Novitan, lankoina keltainen Wool ja pinkki Nalle aloevera. Myssyn ohje oli Wool-langan vyötteessä ja villasukat ovat Marttojen vauvasukan ohjeella tehty. Lapaset taitaa olla omaa sovellusta kumpainenkin. Neuletakki on niin ikään Novitan malli, ilman etutaskuja.

Tuleva viikonloppu hurahtaa reissussa. Nyt pakkaamaan ja huomenna kohti Riikaa ystävän luo!

Tyttöjen juttuja

Viikossa sain valmiiksi pienen neulemekon ystäväni tyttären 1v. synttärilahjaksi. Mekko osoittautui melko suureksi, mutta eipä ainakaan jää heti pieneksi. Ohjeen hain Dropsin nettisivuilta. Lankana käytin Novitan Pretty Baby väriä nro 808. Tein suurimmaksi osaksi ohjeen mukaan, mutta en viimeistellyt kaula-aukkoa, hihansuita ja helmaa virkaten (pari päivää sitten tuo taito oli lapsenkengissä) vaan tein reunoihin hiirenhammasreunukset, kiitos anopilta saadusta vinkistä. Helmaan en tehnyt reunuksia. Se pysyy aivan hyvin rullautumatta ilmankin, koska toinen kerros tehtiin nurin.  

Neuloin myös 2,5 –vuotiaalle ystäväni lapsoselle taikaboleron pinkistä Novitan Rose Mohair –langasta. Taikaboleron ohjeen löydät tästä. Silmukoita siihen loin aluksi muistaakseni 96. Taikabolero neulotaan tasona. Alun joustinneuleen tein 1o 1n ja sitä noin 5 cm. Kuviota neuloin vain silmämääräisesti sopivan mitan, pituutta en osaa sanoa. Lopuksi vielä 1o 1n joustinneule 5cm ja päättely. Sen jälkeenhän kappale taitetaan kaksinkerroin ja neulotaan saumat siten, että jätetään käsille aukot. Ohjeessa myös hihoihin tehdään joustinneuleet, mutta niitä en tähän tehnyt.  

Oi isoäidinneliö!

Ai että, kuinka asioilla onkaan tapana järjestyä. Juuri kun olin edellisessä kirjoituksessani miettinyt isoäidinneliön opettelemista, luin paikallislehdestä ilmoituksen, että Marttaliiton ja Novitan tilkkurekka saapuu luokseni. Kuin tilauksesta. 

Kävin tilkkurekassa ensin vähän katselemassa meininkiä ja jo tehtyjä tilkkuja. Virkkaajia oli pari pöytää ja rekassa oli mukava tunnelma. Toinen pöydällinen taisi olla pro-virkkaajien pöytä ja toisessa näyttivät vasta opiskelevan tuota taitoa. Uskaltauduin istumaan opettelijoiden pöytään. 


Olin ottanut mukaani oman koukun ja lankaa, vaikka sieltäkin olisi saanut lainaksi. Tutustuin hetken ohjeisiin ja loin aloitussilmukan, tein kuusi ketjusilmukkaa, mutta sitten jämähdinkin siihen. Katselin ohjeita, mietin mistä saisin peilin, että voisin kääntää kuvan sopimaan itselleni. Olen vasenkätinen ja ohjeet olivat oikeakätisille. Varovasti kysyin apua Marttalitton edustajalta, mutta hän ei osannut auttaa vasenkätistä. Ajattelin, että no niin, yritykseksi jäi.  Sitten vieressäni oleva herttainen nainen alkoi auttaa minua. Hän sanoi, että oli opetellut myös neulomaan vasenkätisesti opettaakseen tyttärentytärtään. Hänen suurenmoisella opastuksellaan aloin ymmärtää virkkaamisen saloja. Juuri kun pääsin kunnolla vauhtiin, huomasin katsoa kelloa ja parkkiaika oli kulunut jo umpeen. Illan mittaan sitten välillä väkersin isoäidinneliön parissa ja kas vain, ensimmäinen on jo tehty. 

Ihan vain yksivärinen näin alkuun